On ollut taas täällä hiljaiseloa. Painokin on ottanut takapakkia, samoiten karppailu. Olen repsuilut urakalla, pari viikkoa aina onnistunutta karppausta ja sitten muutamien repsu-ahmintapäivien sessiot. Eli ei ihme että painokin vain jumii ja junnii. Tää on kai tällaista taisteluväsymystä, väsymistä ylinpäänsä on taas ollut paljon.
Paljon olen kuitenkin taas prosessoinut ja kipuillut. Eniten kipua on aiheuttanut kun olen tajunut oman itseinhoni ja kehonkuvan vääristymät. Olen ollut niin pitkään tyytymätön itseeni ja nähnyt itseni niin arvottomana, on haastavaa oppia rakastamaan itseään tällaisen kuin olen - juuri nyt!
Sitten olen ymmärätänyt kuinka ruoalla voin olla kohtaamattani tunteitani. Erityisesti vihantunteitani peitän ja patoan, mutta niin myös monia muita tunteita. Minun on vaikeaa kohdata/sietää/ymmärtää omia tunnereaktiota sellaisena vain. Olen siis syönyt tunteitani, vaientaakseni ne tai kestääkseni niitä. Sairasta eikö?!
Olen myös miettinyt suorituskeskeistä minuuttani, suoritan niin monella elämän osa-aluella. Jopa syömisestä ja tästä toipumisprosessista voi tulla suorituspaineita. Älyllistän ongelmani sen sijaan että heittäytyisin autettavaksi. Olen yrittänyt laskea suojauksiani, jotta voisin tulla autetuksi. Helppoa se ei aina ole ollut...Olen saanut paljon apua prosesseissani ammattilaisilta. Edelleen suosittelen sitä jokaiselle joka kamppaileen näiden syömisasioiden parissa. Älkää jääkö yksin!!!
Miksi ei vaan voisi olla ja elää päivän kerrallaan. Asettaa tavoitteet päiväksi kerrallaan. Auttaisiko se minua olemaan, enemmän tässä ja nyt?? Päivä kerrallaan selviydyn ja teen minulle hyvää tekeviä valintoja ja itsensä rakastaminen - siinä tavoitetta kerrakseen! Ehkä paino seuraa perässä, ehkä ei - onko sillä väliä. Omaa hyvää oloa minä tavoittelen, enkö olen se arvoinen jo tässä hetkessä. Eikä vasta SITTEN KUN olen sitä, tätä tai tuota! Olen arvokas ja riittävän hyvä juuri tällaisena kuin olen! Olkaa tekin!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elopaino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elopaino. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
maanantai 2. tammikuuta 2012
Uudenvuoden lupauksia!
Oikein mahtavaa alkanutta uutta vuotta!
Takana on joulut ja uudet vuodet - ollaan taas uuden vuoden edessä. Viime vuosi oli aikamoinen, kuitenkin selvisin siitä, henkisesti hengissäkin! Välillä kyllä kävi mielessä että kestääkö polla vai leviääkö se kuin Jokisen eväät. Onneksi ei levinnyt eväät, eikä enää pehvakaan. Karppaus on siis jatkunut täällä sellaisella on-off-asenteella. Joulut meni ihan tosi hyvin kun emme lähteneet muiden nurkkiin luuhailemaan, vaan kerrankin saimme viettää omaa joulua. Hiilarihelvetti pääsi valloilleen joulun välipäivinä ja sipsit kutsuivat houkuttelevaan maailmansa. Lieneekö jouluna nautitulla suurella määrällä alkoholia ja tummalla suklaalla ja liiallisesti nautitulla karppisapuskalla ollut osuutensa hiilarihimojen heräämiseen. Vai oliko kuilun yli työntäjänä se helpottava tunne että sain harjoitteluni vihdoinkin pakettiin! Niin tai näin - aina syitä on riittävästi! Nyt sitten taas ollaan palattu takaisin normieväisiin ja se tuntuu hyvältä! Repsuilu ei tuntunut hyvältä, edelleenkin ihoni, vatsani ja mieleni murjottaa - mutta kyllä tämä taas tästä! Paino, ei onneksi noussut kuin 700 grammaa!
Olen miettinyt haluanko tehdä jotain uuden vuoden lupauksia?! Vai jatkanko samalla linjalla kuin aiemminkin, tuottaahan tämäkin tulosta. Piilosokereiden, makeutusaineiden ja alkoholin kanssa on kyllä syytä olla tarkkana! Hiilaririippuvuus istuu tiukassa, joten tarkempi-vieroitus sen lähteistä on tarpeen. Eli jatketaan valitulla tiellä ja korjataan kurssia, jospa se jouduttaisi tätä matkantekoa keveämmäksikin!
Viime vuoden saldoa, elokuun alusta:
Lantio -21 cm
Vyötärö -12cm
Reisi -7cm
Pohje -5cm
Alli -6cm
Rinnan alta -5cm
Rinnan päältä - 6cm
Painosta lähti 12,3 kiloa!
Eli olen hyvin tyytyväinen tuloksiini! Seuraavalla viikolla pitäisi mennä verikokeisiin, niin näkee mitä sanovat verensokeri sekä kolestrooliarvot :P
Oletko sinä tehnyt uudenvuodenlupauksia? Oletko aloittanut karppaamaan? Onnea koitoksiin!
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Eka kymppi täyteen!
Jei, vihdoista viimein sain ekan kympin täyteen! Kyllä se antoikin odottaa itseään... Keskustelimme sairaanhoitajani kanssa miten aion palkita itseäni. En ollut edes tullut miettineeksi moista asiaa, vaikka aiemmissa laihdutuskuureissa oli tarkasti mietitty miten palkitsisin itseäni mistäkin kilomäärästä. Sh kehoitti minua panostamaan johonkin ulkoiseen, esim. kampaajakäyntiin, jalkahoitoon jne. Rahatilanteen ollessa se mikä on, en taida kampaajalle vielä hirvetä vaikka sinne kyllä jossain vaiheessa haluankin. Pidän sitä enemmänkin isompana palkintona. Päätin sitten että tilaan itselleni Ellokselta jotkin kauniit alusvaatteet, piristäisiköhän se tuota petikammarielämääkin ;) Ja tulevat oikeasti tarpeeseenkin, opiskelijan käytännöllistä ajattelua!
Sairaanhoitajani sai minut jälleen kerran ajattelemaan uusia näkökulmia omasta syömishäiriökäyttäytymisestäni. Hän pyysi minua miettimään missä kaikissa elämän osa-alueissa ruoka on mukana? Tajusin, että edes lepo ei saa olla lepoa vaan siihenkin yhdistyy syöminen, esim. käperryn kirjan ja pähkinäkipon kanssa lukemaan rauhassa. Noh, eväät on vaihtuneet karppiin, mutta käyttäytymismalli on sama. Pitäisi siis oppia rikkomaan ja kyseenalaistamaan kaikki ruokailuun liittyvät tavat. Kykenisinköhän sitä joskus syömään suurimman osan päivän aterioista ruokapöydän ääressä?! Siinä sitä olisi tavoitetta ja sitä kohti on jo menty, lounas ja osa illallisista onnistuu jo. Aamiainen ja iltapala näköjään ei...
Kaiken kaikkiaan viime viikko oli tasapainoinen, aamuyöheräämisistä huolimatta. Harjoittelu on henkisesti rankkaa ja jonkin verran koulutehtäviäkin on riesana, kuitenkin onnistuin myös luomaan levolle riittäviä mahdollisuuksia. Lainasin jopa kirjastosta rentoutumis-CD:tä ja olen kuunnellut niitä useampana iltana, ne ovat tehneet todella hyvää! Karppiruokavaliossa pitäytyminen on tehnyt myös hyvää, vaikka lounastauot ovat vähän kortilla hektisinä harjoittelupäivinä. Onneksi karpatessa sitä pärjää pitkätkin ruokatauot paremmin kuin esim. painonvartijoiden kituilulla tai edes normieväillä. Kyllä se peksu-muna-aamiainen pitää paremmin nälkää kuin puuro tai leipäaamiainen...
Oli muuten mielenkiintoista havaita etten ole ainoa, joka saa karppiruoasta helpotusta ahmimiseensa. Karppaus.info-sivuilla käytyyn keskusteluun linkki tässä. Ravitsemusterapeuttinikin pitäisi käydä lukemassa tuo, kun kuulemma ei hän karppausta juurikaan kenellekään suosittele, paitsi että minulla se näyttää toimivan, joten saan "luvan" jatkaa edelleen! Tämä mielipide kävi siis ilmi, kun on niin paljon ollut tuota keskustelua tuolla julkisuudessa...
Sairaanhoitajani sai minut jälleen kerran ajattelemaan uusia näkökulmia omasta syömishäiriökäyttäytymisestäni. Hän pyysi minua miettimään missä kaikissa elämän osa-alueissa ruoka on mukana? Tajusin, että edes lepo ei saa olla lepoa vaan siihenkin yhdistyy syöminen, esim. käperryn kirjan ja pähkinäkipon kanssa lukemaan rauhassa. Noh, eväät on vaihtuneet karppiin, mutta käyttäytymismalli on sama. Pitäisi siis oppia rikkomaan ja kyseenalaistamaan kaikki ruokailuun liittyvät tavat. Kykenisinköhän sitä joskus syömään suurimman osan päivän aterioista ruokapöydän ääressä?! Siinä sitä olisi tavoitetta ja sitä kohti on jo menty, lounas ja osa illallisista onnistuu jo. Aamiainen ja iltapala näköjään ei...
Kaiken kaikkiaan viime viikko oli tasapainoinen, aamuyöheräämisistä huolimatta. Harjoittelu on henkisesti rankkaa ja jonkin verran koulutehtäviäkin on riesana, kuitenkin onnistuin myös luomaan levolle riittäviä mahdollisuuksia. Lainasin jopa kirjastosta rentoutumis-CD:tä ja olen kuunnellut niitä useampana iltana, ne ovat tehneet todella hyvää! Karppiruokavaliossa pitäytyminen on tehnyt myös hyvää, vaikka lounastauot ovat vähän kortilla hektisinä harjoittelupäivinä. Onneksi karpatessa sitä pärjää pitkätkin ruokatauot paremmin kuin esim. painonvartijoiden kituilulla tai edes normieväillä. Kyllä se peksu-muna-aamiainen pitää paremmin nälkää kuin puuro tai leipäaamiainen...
Oli muuten mielenkiintoista havaita etten ole ainoa, joka saa karppiruoasta helpotusta ahmimiseensa. Karppaus.info-sivuilla käytyyn keskusteluun linkki tässä. Ravitsemusterapeuttinikin pitäisi käydä lukemassa tuo, kun kuulemma ei hän karppausta juurikaan kenellekään suosittele, paitsi että minulla se näyttää toimivan, joten saan "luvan" jatkaa edelleen! Tämä mielipide kävi siis ilmi, kun on niin paljon ollut tuota keskustelua tuolla julkisuudessa...
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Paino jumi
Paino ei ole mennyt suuntaan tai toiseen. Tai noh, turvottaa ja selityskin siihen löytyy. Kahtena edellisenä viikonloppuna on tullut nautittua alkoa... Se sitten visiiin hidastaa tätä touhua, muuten evästykset on ollut karppia. Ehkä annoskokoja pitäisi tarkailla, tahtonevet kai kivuta ylöspäin?! Rt:n kannustamana en ole enää pitänyt ruokapäiväkirjaakaan, himpun outoa se oli alkuun kun siihen oli tottunut. Opettelen nyt sitten sitä MUTU-syömistä, toivottavasti se ei ole painonjumituksen syynä...
Viime viikolla kävin jälleen sh:lla ja sain kokea taas ahaa-elämyksen. Ahmin myös opintoja, olen kohtuuton myös niiden suhteen! Tämä havainto tuli siitä kun kerroin kuinka paljon kärsin ja taistelen tasapainoista suorittavan opiskelija-minän kanssa. Ja kuinka se vaikuttaa jaksamiseen jne. Olisi kuin suomut olisivat tippuneet silmiltä, minähän olen "opiskelunarkomaani". Työnarkomaniaa oli perheessä (sitäkin), lieneekö sieltä perujaan tämänkin käyttäymismalli?! Hoitajani kehoiti minua miettimään mitä muuta ahmin? Jos ei perheessä olisi jo rittävästi alkoholisteja ja heidän antamia riittäviä varoittavia esimerkkejä, niin oletettavasti alkoholin väärinkäyttäjä minäkin olisin. Ja tupakoitsijakin olisin, ellei astmaatikon keuhkot olisi estäneet. Ja jos ei ole parisuhdetta, niin aikamoinen miestennielijä minusta olisi tullut... Hurjia ajatuksia!
Mutta tuo työ/opiskelunarkomania on kyllä nostettava hoidettavien asioiden listalle. Mistä lie sekin loppupeleissä kumpuaa? Tarpeesta olla tärkeä ja tulla kuulluksi sekä päteä?! Riippuvuus stressiin? Kaikki on yhteydessä kaikkeen... Noh, toivottavasti kohti tasapainoisempaa elämää ja elämähallintaa tässä ollaan menossa!
Mitä muuta te "ahmitte"? Seksiä? Työtä?
Viime viikolla kävin jälleen sh:lla ja sain kokea taas ahaa-elämyksen. Ahmin myös opintoja, olen kohtuuton myös niiden suhteen! Tämä havainto tuli siitä kun kerroin kuinka paljon kärsin ja taistelen tasapainoista suorittavan opiskelija-minän kanssa. Ja kuinka se vaikuttaa jaksamiseen jne. Olisi kuin suomut olisivat tippuneet silmiltä, minähän olen "opiskelunarkomaani". Työnarkomaniaa oli perheessä (sitäkin), lieneekö sieltä perujaan tämänkin käyttäymismalli?! Hoitajani kehoiti minua miettimään mitä muuta ahmin? Jos ei perheessä olisi jo rittävästi alkoholisteja ja heidän antamia riittäviä varoittavia esimerkkejä, niin oletettavasti alkoholin väärinkäyttäjä minäkin olisin. Ja tupakoitsijakin olisin, ellei astmaatikon keuhkot olisi estäneet. Ja jos ei ole parisuhdetta, niin aikamoinen miestennielijä minusta olisi tullut... Hurjia ajatuksia!
Mutta tuo työ/opiskelunarkomania on kyllä nostettava hoidettavien asioiden listalle. Mistä lie sekin loppupeleissä kumpuaa? Tarpeesta olla tärkeä ja tulla kuulluksi sekä päteä?! Riippuvuus stressiin? Kaikki on yhteydessä kaikkeen... Noh, toivottavasti kohti tasapainoisempaa elämää ja elämähallintaa tässä ollaan menossa!
Mitä muuta te "ahmitte"? Seksiä? Työtä?
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Loma oli ja meni
Täällä taas! Loma tuli todella tarpeen, kouluhommat imee kyllä kaikki voimat tehokkaasti. Kävin lomallani myös vanhempieni ja puolison äiteen tykönä, olipahan taas telmeet karppauksen tasapainottamisessa. Olen siis toisin sanoen repsuilut ja karppailut, painossa se tarkoittaa hidastunutta menoa. Mutta alaspäin ja takaisin sitkeästi karppauksen pariin olen aina vaan kavunnut. Välillä tosin jo meinaisi hiilarihelvetti imaista minut kokonaan kun ennen lomaa viimeisinä koulupäivinä totaalisesti langesin hiilareiden hyydyttävään ja puuduttavaan maailmaan. Sieltä tehokkaasti kammettiin taas ylös, jotta voidaan hetken päästä langeta uudestaan. Uskottava se on, olen sokeririippuvainen ja vähäinenkin määrä saataa saada minut raiteltaan...
Jos syö viljoja, koskee mahaan ja tulee ihottumaa sekä ripulia. Sama pätee maitoonkin! Sokeri (leivonnaiset, sipsit, peruna, pasta) saa ahmimaan tolkuttomia määriä! Voisiko siis tämän itsepäinen pääni jo ymmärtää että ilman ylimääräisiä hiilareita on parempi! Huomattavasti parempi ;)
Nyt olen muuten harjoittelujaksolla, mikä toivon mukaan tietää keveämpää työtaakkaa. Toivossa on hyvä elää :) Karppausta jatketaan, sanoo ulkopuolinen media ja ns.virallisterveelliset tahot mitä tahojaan. Äitiänikin onnistuneesti olen alkanut käännyttää, Antti Heikkilän opuksia olen hänelle kiikuttanut. Hiilihydraattien vähentäminen olisi hänelle todella tarpeen ja kiinostus on jo itänyt. Aika näyttää kuinka käy!
Tsemppiä ihmisille jotka karppauksen ovat elämäntavakseen valinneet. Pitäkää lippu korkealla ja sokerit vähissä!
Jos syö viljoja, koskee mahaan ja tulee ihottumaa sekä ripulia. Sama pätee maitoonkin! Sokeri (leivonnaiset, sipsit, peruna, pasta) saa ahmimaan tolkuttomia määriä! Voisiko siis tämän itsepäinen pääni jo ymmärtää että ilman ylimääräisiä hiilareita on parempi! Huomattavasti parempi ;)
Nyt olen muuten harjoittelujaksolla, mikä toivon mukaan tietää keveämpää työtaakkaa. Toivossa on hyvä elää :) Karppausta jatketaan, sanoo ulkopuolinen media ja ns.virallisterveelliset tahot mitä tahojaan. Äitiänikin onnistuneesti olen alkanut käännyttää, Antti Heikkilän opuksia olen hänelle kiikuttanut. Hiilihydraattien vähentäminen olisi hänelle todella tarpeen ja kiinostus on jo itänyt. Aika näyttää kuinka käy!
Tsemppiä ihmisille jotka karppauksen ovat elämäntavakseen valinneet. Pitäkää lippu korkealla ja sokerit vähissä!
lauantai 8. lokakuuta 2011
Kun ruoka ei ole enää lohduttajani
Kulunut viikko on ollut raskas. Koulutyöt kuluttavat kaiken liikenevän energiani ja tasapainoilen zombiena päivästä toiseen. Olen taistelut kasvavia syömishimoja vastaan, toistaiseksi olen vielä saanut pidetty jonkinlaista itsekontrollia yllä. Tosin on sitä karppievästäkin tullut syötyä enemmän kuin laki sallii, mutta kuitenkin hallitumpaa syöminen on edelleen. Mistä olen kyllä ylpeä!
Olen myös itkenyt useampana iltana väsymystäni ja ahdistustani. Kuvasin miehelleni oloani: "on kuin olisin menettänyt läheisen ystävän, joka on aina suonut minulle helpotusta ja turvaa kun minun on ollut paha olla". Tiedän että tähän muutosprosessiin kuuluu myöskin suru- ja luopumisprosessi, mutta en koskaan uskonut sen olevan näin konkreettista ja koettelevaa. Olen siis ollut varsin hukassa kun minulla ei ole enää sitä tavanomaista tottutua stressinhoitokeinoja itselläni. Siksi olenkin varmaan ollut tavanomaista poikkeavan väsyneempi, ahdistuneempi ja stressaantuneempi. Tiedän, että ajastaan tulen kehittämään toisenlaisia selviytymismekanismeja, mutta tällä hetkellä olen edelleen tyhjän päällä. Ja se pelottaa! Tiedän kuitenkin että selviän tästä - voittajana! Aikaa tämä prosessi vie, mutta myös antaa paljon.
Vielä viikkon rutistus ennen odotettua ja kaivattua syyslomaa! Olen luvannut itselleni kuivan omenasiiderin kunhan selviän tästä opiskeluhelvetistä. Ja älkää käsitäkö minua väärin, pidän opiskelusta ja omasta alastani, mutta on tämä opiskelijan elämän välillä masokistista puuhaa! Vai miltä kuulostaa kahdeksan viikon aikana 11 kirjallista tehtävää + muutama tentti. Siis täysien koulupäivien lisäksi :)
Paino on laskusuuntainen, mikä hymyilyttää. Viime viikonloppuna kahden kuukauden karppailun jälkeen mittanauhailut paljastivat myös että lantiolta on kadonnut - 15 cm ja vyötäröltä -10 cm...
Jee, minä kutistun!
Olen myös itkenyt useampana iltana väsymystäni ja ahdistustani. Kuvasin miehelleni oloani: "on kuin olisin menettänyt läheisen ystävän, joka on aina suonut minulle helpotusta ja turvaa kun minun on ollut paha olla". Tiedän että tähän muutosprosessiin kuuluu myöskin suru- ja luopumisprosessi, mutta en koskaan uskonut sen olevan näin konkreettista ja koettelevaa. Olen siis ollut varsin hukassa kun minulla ei ole enää sitä tavanomaista tottutua stressinhoitokeinoja itselläni. Siksi olenkin varmaan ollut tavanomaista poikkeavan väsyneempi, ahdistuneempi ja stressaantuneempi. Tiedän, että ajastaan tulen kehittämään toisenlaisia selviytymismekanismeja, mutta tällä hetkellä olen edelleen tyhjän päällä. Ja se pelottaa! Tiedän kuitenkin että selviän tästä - voittajana! Aikaa tämä prosessi vie, mutta myös antaa paljon.
Vielä viikkon rutistus ennen odotettua ja kaivattua syyslomaa! Olen luvannut itselleni kuivan omenasiiderin kunhan selviän tästä opiskeluhelvetistä. Ja älkää käsitäkö minua väärin, pidän opiskelusta ja omasta alastani, mutta on tämä opiskelijan elämän välillä masokistista puuhaa! Vai miltä kuulostaa kahdeksan viikon aikana 11 kirjallista tehtävää + muutama tentti. Siis täysien koulupäivien lisäksi :)
Paino on laskusuuntainen, mikä hymyilyttää. Viime viikonloppuna kahden kuukauden karppailun jälkeen mittanauhailut paljastivat myös että lantiolta on kadonnut - 15 cm ja vyötäröltä -10 cm...
Jee, minä kutistun!
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Ruokapäiväkirja ja repsuja
Hohoo, kaksi viikkoa viime päivityksestä!
Edellinen viikko oli siis varsin hektinen ja sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Viime viikko olikin sitten sieltä ja syvältä. Minulla oli todella paljon pyörtymisiä (syynä krooninen perustautini: neurokardiogeeninen heijasteperäinen synkope). Olin siis koko viikon kotona, pääsemättä kouluun :( Stressi, huoli, kuukautiset yms. pahentavat näitä olojani. Eli aina kun pyörryn ja en pääse toimimaan normaalisti esim. suorittamaan koulutehtävistä tai koulupäivistä - se synnyttää minussa syyllisyyttä ja ahdistusta, se puolestaan pahentaa oloani ja lisää pyörtyilyjä. Varsinainen oravanpyörä siis! Mietin, että osaltaan koulustressi, aika ajoittainen parisuhdekriiseily ja tämä jatkuva syömisten tarkkailu lisäävät stressiäni myös aika tavalla.
Tällaiset huimaus&pyörtymisolot ovat siis minulle todella vaikeita myös ruokailujen suhteen. Olen jo 16 vuotta yhdistänyt tämän huonon oloni ahmintaan, joten olen taistellut suolaisen ja makean ahmimishimojen ja erityisesti sipsihimojen kanssa koko viikon. Puolisoni teki minulle mm. lanttusipsejä ja meetvurstisipsejä mikrossa - ne eivät kuitenkaan poistaneet todellista alkuperäishimoja. Noh, torstaina annoin sitten himoille periksi ja söin puolikkaan pussin sipsejä - HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA! Eli jotain edistymistä syylistymis-ahdistumis-ahmimiskierteeseeni. Ja se n.100 grammaa riitti, ei pahoja vatsaoireita mutta himot poissa, eikä muitakaan ahmimishimoja sille päivälle!! Salmiakin himooni olen puolestani syönyt muutamia Nellie Dellies-salmiakkinameja, ihan toimivia jos niitä ei ahmi pussikaupalla - vatsa ei nimittäin niitä suuressa määrin kestä.
Olen kuitenkin pääsääntöisesti siis karppailut ja se toimii hyvin edelleen. Pääsääntöisesti ahmimishimot ovat vähäisempiä ja oloni ruokailujen suhteen ylipäänsä tasaisempi. Toisinaan karppaus saa aikaan jopa ällötysreaktiota ruokaa kohtaan ja se on uutta se! Kuulemma VHH-ruokailu ja mahdollinen ketoosi voi saada sellaista aikaan. Tosin enpä ole omalla kohdallani kovinkaan varma tuosta ketoosista, ottaen huomioon esim. sipsien sisältämän järkyn hiilihydraattimäärän. Ja ei se ketoosi olekaan karppauksen päämäärä, vaan yleisesti ottaen huonojen hiilihydraattien poisjättäminen. En edes laske hiilareita tai kaloreita lainkaan, joidenkin viisampien mielestä ehkä pitäisi...
Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt jatkuvasti! Olen todennut sen hyväksi, sen avulla pääsen tarkastelemaan paremmin niitä syömiseen liittyviä tuntemuksia ja tunteita. Suosittelen tätä kaikille. Enkä tarkoita nyt sitä syömisen määrän ja kaloreiden kyttäämistä vaan enemmänkin syömistilanteiden ja fiilisten tarkastelua. Rehellisyyttä sekin itseltään vaatii ja on se välillä todella raskastakin, mutta myös palkitsevaa! Oivalluksia olen tehnyt jo tämän kuuden viikon aikana :) Suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä kaikille!!!!
Tässä kysymykset joiden avulla syömistäni tarkkailen:
* Päivämäärä ja kellonaika jolloin aloitit syömisen?
* Missä söit?
* Mitä ja minkä verran söit? (Määrät talousmittoina, esim. kpl, lasillinen, viipale, silmämääräisesti arvioiden desilitroina)
* Nälän aste (Esim. asteikolla 1-5 tai 1-10)
* Mitä mieltä olet ruoka-annoksesta (sopiva-liian vähän-liikaa)
*Havaintoja, esim. tunteita, ajatuksia syömiseen liittyen ennen ja jälkeen ruokailun
Anoreksia/buliamiaa kärisiville on vielä lisäkymykset
* Kuinka usein ja miten havainnoit vartalosi koko ja muotoa
* Missä tilanteessa tunnet itsesi lihavaksi
* Pakonomainen liikunta, oksentelu, nesteenpoisto- ja ulostuslääkkeen käyttö tms.
Painokin laskee, hassulla tavalla tosin. Edellisellä viikolla ei laskenut lainkaan ja tällä viikolla -1,3 kg! Eli edelleen laskusuunnassa...
Edellinen viikko oli siis varsin hektinen ja sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Viime viikko olikin sitten sieltä ja syvältä. Minulla oli todella paljon pyörtymisiä (syynä krooninen perustautini: neurokardiogeeninen heijasteperäinen synkope). Olin siis koko viikon kotona, pääsemättä kouluun :( Stressi, huoli, kuukautiset yms. pahentavat näitä olojani. Eli aina kun pyörryn ja en pääse toimimaan normaalisti esim. suorittamaan koulutehtävistä tai koulupäivistä - se synnyttää minussa syyllisyyttä ja ahdistusta, se puolestaan pahentaa oloani ja lisää pyörtyilyjä. Varsinainen oravanpyörä siis! Mietin, että osaltaan koulustressi, aika ajoittainen parisuhdekriiseily ja tämä jatkuva syömisten tarkkailu lisäävät stressiäni myös aika tavalla.
Tällaiset huimaus&pyörtymisolot ovat siis minulle todella vaikeita myös ruokailujen suhteen. Olen jo 16 vuotta yhdistänyt tämän huonon oloni ahmintaan, joten olen taistellut suolaisen ja makean ahmimishimojen ja erityisesti sipsihimojen kanssa koko viikon. Puolisoni teki minulle mm. lanttusipsejä ja meetvurstisipsejä mikrossa - ne eivät kuitenkaan poistaneet todellista alkuperäishimoja. Noh, torstaina annoin sitten himoille periksi ja söin puolikkaan pussin sipsejä - HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA! Eli jotain edistymistä syylistymis-ahdistumis-ahmimiskierteeseeni. Ja se n.100 grammaa riitti, ei pahoja vatsaoireita mutta himot poissa, eikä muitakaan ahmimishimoja sille päivälle!! Salmiakin himooni olen puolestani syönyt muutamia Nellie Dellies-salmiakkinameja, ihan toimivia jos niitä ei ahmi pussikaupalla - vatsa ei nimittäin niitä suuressa määrin kestä.
Olen kuitenkin pääsääntöisesti siis karppailut ja se toimii hyvin edelleen. Pääsääntöisesti ahmimishimot ovat vähäisempiä ja oloni ruokailujen suhteen ylipäänsä tasaisempi. Toisinaan karppaus saa aikaan jopa ällötysreaktiota ruokaa kohtaan ja se on uutta se! Kuulemma VHH-ruokailu ja mahdollinen ketoosi voi saada sellaista aikaan. Tosin enpä ole omalla kohdallani kovinkaan varma tuosta ketoosista, ottaen huomioon esim. sipsien sisältämän järkyn hiilihydraattimäärän. Ja ei se ketoosi olekaan karppauksen päämäärä, vaan yleisesti ottaen huonojen hiilihydraattien poisjättäminen. En edes laske hiilareita tai kaloreita lainkaan, joidenkin viisampien mielestä ehkä pitäisi...
Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt jatkuvasti! Olen todennut sen hyväksi, sen avulla pääsen tarkastelemaan paremmin niitä syömiseen liittyviä tuntemuksia ja tunteita. Suosittelen tätä kaikille. Enkä tarkoita nyt sitä syömisen määrän ja kaloreiden kyttäämistä vaan enemmänkin syömistilanteiden ja fiilisten tarkastelua. Rehellisyyttä sekin itseltään vaatii ja on se välillä todella raskastakin, mutta myös palkitsevaa! Oivalluksia olen tehnyt jo tämän kuuden viikon aikana :) Suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä kaikille!!!!
Tässä kysymykset joiden avulla syömistäni tarkkailen:
* Päivämäärä ja kellonaika jolloin aloitit syömisen?
* Missä söit?
* Mitä ja minkä verran söit? (Määrät talousmittoina, esim. kpl, lasillinen, viipale, silmämääräisesti arvioiden desilitroina)
* Nälän aste (Esim. asteikolla 1-5 tai 1-10)
* Mitä mieltä olet ruoka-annoksesta (sopiva-liian vähän-liikaa)
*Havaintoja, esim. tunteita, ajatuksia syömiseen liittyen ennen ja jälkeen ruokailun
Anoreksia/buliamiaa kärisiville on vielä lisäkymykset
* Kuinka usein ja miten havainnoit vartalosi koko ja muotoa
* Missä tilanteessa tunnet itsesi lihavaksi
* Pakonomainen liikunta, oksentelu, nesteenpoisto- ja ulostuslääkkeen käyttö tms.
Painokin laskee, hassulla tavalla tosin. Edellisellä viikolla ei laskenut lainkaan ja tällä viikolla -1,3 kg! Eli edelleen laskusuunnassa...
lauantai 3. syyskuuta 2011
Kuukausi sokeritonta elämää!
Nyt on sitten takana ensimmäinen kuukausi sokeritonta ja hiilarirajoitettua elämää. Ja vau, että tuntuu hyvältä! Myös alkon olemme jättäneet jo viideksi viikoksi. Mutkatonta ja ongelmatonta tämä ei ole ollut, ensimmäistä kolme viikkoa oli pahimmat addiktio-oireiden kanssa. Aivot yrittivät joka välissä jallittaa: "TAHTOO SOKERIA!" Käytännössä tämä on näkynyt esim. outoina mielitekoina, ärtymyksenä, ahdistuksena, suruna, väsyneenä olona, joilla hiilihydraattiriippuvainen elimistöni on yrittänyt saada minut palaamaan takaisin entiseen ruokailuun.
Kuulostaako kauhealta?! Ei se sitä ole ollut, mutta aina kun se vanha levy ("mmm...tekisi mieli jotain makeaa, sipsejä, leipää..slurpslurps"!) korvien välissä pyörimään on pitänyt ihan pysähtyä, että mitäköhän tämä oikein todella on? Jättimäisen suuri apu on ollut kyllä tällä ruokvaliomuutoksella eli hiilihydraattien rajoittamisella. Syön itseni kylläiseksi ravinnerikasta ruokaa 3-4 kertaa päivässä ja minulla on hyvä ruokailurytmi - kaikki nämä ovat edesauttaneet todella paljon taistelemaan riippuvuuttani vastaan! Jos joku miettii, että voisiko karppaus sopia itselle ja epäilee olevansa erityisen herkkä hiilihydraattien suhteen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Mutta on hyvä muistaa, että kaksi viikkoa ei riitä, tarvitaan pidempi pätkä jotta todella näet millaista elämäsi todella voisi olla ilman jatkuvaa taistelua omia hiilarihimoja vastaan. Kokeile, et menetä mitään!
Päinvastoin, itse ainakin olen saanut paljon elämänhallinantunnetta takaisin. Myös mieleni kaaos on tasoittunut ja olen kyennyt tietoisesti hakemaan erilaisia toiminnallisia keinoja hallita tunteiden ja syömisen sekasotkua. Esim. olen tietoisesti pyrkinyt luomaan itselleni mahdollisuuksia rentoutua muuten kuin syömisen ja alkoholin avulla. Sokeripitoisen mässyn syöminenhän vapauttaa elimistöön betaendorfiinejä, jotka antavat välittömän hyvä olon tunteen ja rauhoittavat. Muunlaisia keinoja minulle on mm. liikunta (tanssi, kävely, oleilu luonnossa), itsensä hemmottelu (kuuma suihku, kasvohoito, jalkojen hoito), musiikin kuuntelu (fiiliksen mukaan), kirjan lukeminen (ei tenttikirjojen) ja teen juominen <3 Omalla toiminnalla on paljon merkitystä ja mielekkyyttä siihen voi hakea monin keinoin!
Kuukauden saldona on - 5kiloa! Olen tähän oikein tyytyväinen, kuluneen viikon tiputus oli jopa - 1.3 kg. Huomasi kyllä että kävelen osan koulumatkoistani ja se on suuri lisäys edelliseen viikkoon. Muutenkin huomaa että opiskeluelämä on taas alkanut, kalenteri täyttyy vinhaa vauhtia ;) Pitää muistaa pitää pää kylmänä ja ruokatermos kuumana - vien nimittäin itselleni eväät kun en koe saavani sopivaa muonaa tuosta opiskelijaravintolasta. Lievästi on hävettänyt syödä omia eväitä, mutta parempi sekin kuin istua loppuiltapäivä pöntöllä varpusparvia päästelemässä tai kärsiä hillittömistä hiilarihimoista.
Summa summarum, toisaalta tämä on sujunut kuin lasten leikki (ei ole suuria himotuskohtauksia tahi hillitöntä jatkuvaa nälkää) ja toisaalta tämä on ollut haastavaa (onko tämä oikeaa nälkää vai suun nälkää? miksi minun tekee mieli makeaa? onko tämä väsymystä, janoa vai todellista nälkää? miksi minulla on paha olo, mikä tämä tunne on? argh, kaikki nuo ruokamainokset ja houkutukset? miksi tästä meni maha sekaisin? äh, koen syyllisyyttä tästäkin!). Ajatustyötä syömisen suhteen olen siis tehnyt enemmän kuin koskaan, enkä tarkoita tällä kaloreiden tai hiilihydraattien vahtaamista. Ja tiedän että tämä tuottaa tulosta. Kuitenkin etenen vain hetken ja päivän kerrallaan, muusta minun ei tarvitse huolehtia!
Tsemppiä kaikille kävijöille. Toivottavasti tekin löydätte itsellenne sopivan tien.
Viikon kirjavinkkeinä:
Annika Dahlqvist - Karppaus
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522203696
Rhonda Byrne - Salaisuus
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951033782X
Kuulostaako kauhealta?! Ei se sitä ole ollut, mutta aina kun se vanha levy ("mmm...tekisi mieli jotain makeaa, sipsejä, leipää..slurpslurps"!) korvien välissä pyörimään on pitänyt ihan pysähtyä, että mitäköhän tämä oikein todella on? Jättimäisen suuri apu on ollut kyllä tällä ruokvaliomuutoksella eli hiilihydraattien rajoittamisella. Syön itseni kylläiseksi ravinnerikasta ruokaa 3-4 kertaa päivässä ja minulla on hyvä ruokailurytmi - kaikki nämä ovat edesauttaneet todella paljon taistelemaan riippuvuuttani vastaan! Jos joku miettii, että voisiko karppaus sopia itselle ja epäilee olevansa erityisen herkkä hiilihydraattien suhteen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Mutta on hyvä muistaa, että kaksi viikkoa ei riitä, tarvitaan pidempi pätkä jotta todella näet millaista elämäsi todella voisi olla ilman jatkuvaa taistelua omia hiilarihimoja vastaan. Kokeile, et menetä mitään!
Päinvastoin, itse ainakin olen saanut paljon elämänhallinantunnetta takaisin. Myös mieleni kaaos on tasoittunut ja olen kyennyt tietoisesti hakemaan erilaisia toiminnallisia keinoja hallita tunteiden ja syömisen sekasotkua. Esim. olen tietoisesti pyrkinyt luomaan itselleni mahdollisuuksia rentoutua muuten kuin syömisen ja alkoholin avulla. Sokeripitoisen mässyn syöminenhän vapauttaa elimistöön betaendorfiinejä, jotka antavat välittömän hyvä olon tunteen ja rauhoittavat. Muunlaisia keinoja minulle on mm. liikunta (tanssi, kävely, oleilu luonnossa), itsensä hemmottelu (kuuma suihku, kasvohoito, jalkojen hoito), musiikin kuuntelu (fiiliksen mukaan), kirjan lukeminen (ei tenttikirjojen) ja teen juominen <3 Omalla toiminnalla on paljon merkitystä ja mielekkyyttä siihen voi hakea monin keinoin!
Kuukauden saldona on - 5kiloa! Olen tähän oikein tyytyväinen, kuluneen viikon tiputus oli jopa - 1.3 kg. Huomasi kyllä että kävelen osan koulumatkoistani ja se on suuri lisäys edelliseen viikkoon. Muutenkin huomaa että opiskeluelämä on taas alkanut, kalenteri täyttyy vinhaa vauhtia ;) Pitää muistaa pitää pää kylmänä ja ruokatermos kuumana - vien nimittäin itselleni eväät kun en koe saavani sopivaa muonaa tuosta opiskelijaravintolasta. Lievästi on hävettänyt syödä omia eväitä, mutta parempi sekin kuin istua loppuiltapäivä pöntöllä varpusparvia päästelemässä tai kärsiä hillittömistä hiilarihimoista.
Summa summarum, toisaalta tämä on sujunut kuin lasten leikki (ei ole suuria himotuskohtauksia tahi hillitöntä jatkuvaa nälkää) ja toisaalta tämä on ollut haastavaa (onko tämä oikeaa nälkää vai suun nälkää? miksi minun tekee mieli makeaa? onko tämä väsymystä, janoa vai todellista nälkää? miksi minulla on paha olo, mikä tämä tunne on? argh, kaikki nuo ruokamainokset ja houkutukset? miksi tästä meni maha sekaisin? äh, koen syyllisyyttä tästäkin!). Ajatustyötä syömisen suhteen olen siis tehnyt enemmän kuin koskaan, enkä tarkoita tällä kaloreiden tai hiilihydraattien vahtaamista. Ja tiedän että tämä tuottaa tulosta. Kuitenkin etenen vain hetken ja päivän kerrallaan, muusta minun ei tarvitse huolehtia!
Tsemppiä kaikille kävijöille. Toivottavasti tekin löydätte itsellenne sopivan tien.
Viikon kirjavinkkeinä:
Annika Dahlqvist - Karppaus
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522203696
Rhonda Byrne - Salaisuus
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951033782X
maanantai 22. elokuuta 2011
Pieniä edistymisiä!
Viime viikko hurahti ohitse todella vauhdilla. Tämä viikko on vielä lomaa ja ensi viikolla palaa arki tähän talouteen kun palaan koulun penkille. Koko edellisen viikon täytin ahkerasti ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutin kehoituksesta. Painopiste on siis nälän asteen tunnistamisella ja ruokailuun liittyvien tunteiden tunnistamisella sekä myös kylläisyyssignaalin etsimesessä.
Tässä otteita päiväkirjastani:
lauantai
aamupala: minuttisämpylä+voita+kinkku+juustoa & teetä - ei nälkää, aamupala kuitenkin sopiva
välipala: kourallinen manteleita - lounas viivästyi, huonoa oloa ja huimausta
lounas: kebab-salaattia majoneesilla (kaikki itsetehtyä) -olisi pitänyt syödä aiemmin, sillä ehti tulla huono olo
iltaruoka: tatti-kanakastike + paistettua kesäkurpitsaa - ei ollut kovin kova nälkä
iltapala: cashewpähkinöitä -enemmänkin mieliteko ja tuli syyllinen olo syömisestä kun söin vain suun nälkään!
maanantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia + 2 munankokkeli + tomaattia&kurkku &teetä - sopiva, ei kovaa nälkää
lounas: 2 juustoleipästä kinkulla, juustolla ja voilla + tomaatti - hävetti syödä linja-autossa (matkalla Kuopioon) omia eväitä, ajattelin että joku katsoo ja paheksuu, ahmin eväät ennätysvauhdilla poskeeni, syömisen jälkeen tuli väsy ja makeanhimo
välipala: suolapähkinöitä ja juustoa ärrältä - hävetti jälleen syödä linja.autoasemalla ja linja-autossa omia hassuja eväitä, lievää ahdistusta ja paksua ällö oloa :(
iltaruoka: tomaattinen makkara-kaalipata ja juustoleipänen - ensin söin vain pataa, mutta tuntuu ettei se riittänyt ja otin leipäsen, mietin aiheuttaako leipäset ahmimisoloa vai liian vähäinen päiväinen reissun päällä syöminen??
perjantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia, munakokkelia ja tomaatti & teetä - ei kovaa nälkää, normiaamiainen maistuu hyvältä ja sillä jaksaa hyvin
lounas: lohta salsakastikkeella + salaatti & oliiviöljyä - mukava olo, helppoa oli koostaa ruoka lounasravintolasta kun käytiin ravitsemusterapeutin kanssa syömässä!
iltaruoka: kiinalaista kanaa ja kasviksia & kukkakaaliriisiä - oli tosi kova nälkä, mutta lopettaessa täysi ja hyvä sopiva olo
iltapala: suolapähkinöitä 1 dl - osaksi nälkää ja myös pientä suun nälkää
Sellaisia eväitä ja aatteita, parannusta ruokarytmissä ja nälän tunnistamisessa. Oikean nälän ja suun nälän tunnistamisessa on vielä haasteita. Samoiten syyllisyyden tunteista haluan eroon, samoin häpeästä! Eli kuten näette työstettävää riittää. Ravitsemusterapeuttini oli kyllä ihan kannustava, että hyvältä näyttää ja jatka samalla tavalla. R-terapeuttini on kyllä sitten ihana, hän on todella kannustava ja huumorintajuinen ihminen, mikä on tärkeää minulle! Lisäksi hän ei millään tavalla paheksu karppiruokailuani, on vaan hyvillään että esim. iltasyöminen on vähentynyt. Mielestäni on huomattava parannus jos syön 1-2 dl pähkinöitä tai juustoa&leikkelettä, ison kasan täytettyjä leipiä ja 1/2 sipsipussin sijaan :) Seuraavan viikon haasteeksi r-terapeutti antoi minun siirtää ruokailut edes osaksi keittiöön, kun nythän minä syön pääasiallisesti olohuoneessa! Isäntä on tätä jo aiemminkin ehdotellut, mutta vasta nyt olen valmis tälle muutokselle. Sovittiin sitten isännän kanssa että lounas ja päivällinen syödään oikein kunnolla ruokapöydän ääressä ja telkkari on pois päältä! Hyvältä se tuntuu jo muutamien kertojen jälkeen...
Tulevan viikon haasteena on vähentää ruokaan liittyviä ajatuksia. Jo viime viikon olen onnistuneesti vältellyt television ruokaohjemia, joita ennen seurasin aina kuin vain jouti - ja niitähän riittää! Ruokablogien seuraamisesta en ole vielä osannut luopua, pidetäänhän me itsekin sellaista. Ja tässä vaiheessa karppauksen aloittamista sitä kaipaa virikkeitä ja ideoita. Tämän viikon jälkeen tosin vapaa-ajan ongelmia ei oletettavasti ole :)
Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille ahmateille. Hienoa, että teitä on piipahdellut täällä viikossa jo yli 500. Tämä aihe ilmeisesti pohdituttaa myös muita, antakaa toki kuulua itsestänne!
P.S. Paino putosi kilon viikossa, alusta 3.3 kg! Kahdella ekalla viikolla katosi lantiolta 10 senttiä!!!!
Tässä otteita päiväkirjastani:
lauantai
aamupala: minuttisämpylä+voita+kinkku+juustoa & teetä - ei nälkää, aamupala kuitenkin sopiva
välipala: kourallinen manteleita - lounas viivästyi, huonoa oloa ja huimausta
lounas: kebab-salaattia majoneesilla (kaikki itsetehtyä) -olisi pitänyt syödä aiemmin, sillä ehti tulla huono olo
iltaruoka: tatti-kanakastike + paistettua kesäkurpitsaa - ei ollut kovin kova nälkä
iltapala: cashewpähkinöitä -enemmänkin mieliteko ja tuli syyllinen olo syömisestä kun söin vain suun nälkään!
maanantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia + 2 munankokkeli + tomaattia&kurkku &teetä - sopiva, ei kovaa nälkää
lounas: 2 juustoleipästä kinkulla, juustolla ja voilla + tomaatti - hävetti syödä linja-autossa (matkalla Kuopioon) omia eväitä, ajattelin että joku katsoo ja paheksuu, ahmin eväät ennätysvauhdilla poskeeni, syömisen jälkeen tuli väsy ja makeanhimo
välipala: suolapähkinöitä ja juustoa ärrältä - hävetti jälleen syödä linja.autoasemalla ja linja-autossa omia hassuja eväitä, lievää ahdistusta ja paksua ällö oloa :(
iltaruoka: tomaattinen makkara-kaalipata ja juustoleipänen - ensin söin vain pataa, mutta tuntuu ettei se riittänyt ja otin leipäsen, mietin aiheuttaako leipäset ahmimisoloa vai liian vähäinen päiväinen reissun päällä syöminen??
perjantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia, munakokkelia ja tomaatti & teetä - ei kovaa nälkää, normiaamiainen maistuu hyvältä ja sillä jaksaa hyvin
lounas: lohta salsakastikkeella + salaatti & oliiviöljyä - mukava olo, helppoa oli koostaa ruoka lounasravintolasta kun käytiin ravitsemusterapeutin kanssa syömässä!
iltaruoka: kiinalaista kanaa ja kasviksia & kukkakaaliriisiä - oli tosi kova nälkä, mutta lopettaessa täysi ja hyvä sopiva olo
iltapala: suolapähkinöitä 1 dl - osaksi nälkää ja myös pientä suun nälkää
Sellaisia eväitä ja aatteita, parannusta ruokarytmissä ja nälän tunnistamisessa. Oikean nälän ja suun nälän tunnistamisessa on vielä haasteita. Samoiten syyllisyyden tunteista haluan eroon, samoin häpeästä! Eli kuten näette työstettävää riittää. Ravitsemusterapeuttini oli kyllä ihan kannustava, että hyvältä näyttää ja jatka samalla tavalla. R-terapeuttini on kyllä sitten ihana, hän on todella kannustava ja huumorintajuinen ihminen, mikä on tärkeää minulle! Lisäksi hän ei millään tavalla paheksu karppiruokailuani, on vaan hyvillään että esim. iltasyöminen on vähentynyt. Mielestäni on huomattava parannus jos syön 1-2 dl pähkinöitä tai juustoa&leikkelettä, ison kasan täytettyjä leipiä ja 1/2 sipsipussin sijaan :) Seuraavan viikon haasteeksi r-terapeutti antoi minun siirtää ruokailut edes osaksi keittiöön, kun nythän minä syön pääasiallisesti olohuoneessa! Isäntä on tätä jo aiemminkin ehdotellut, mutta vasta nyt olen valmis tälle muutokselle. Sovittiin sitten isännän kanssa että lounas ja päivällinen syödään oikein kunnolla ruokapöydän ääressä ja telkkari on pois päältä! Hyvältä se tuntuu jo muutamien kertojen jälkeen...
Tulevan viikon haasteena on vähentää ruokaan liittyviä ajatuksia. Jo viime viikon olen onnistuneesti vältellyt television ruokaohjemia, joita ennen seurasin aina kuin vain jouti - ja niitähän riittää! Ruokablogien seuraamisesta en ole vielä osannut luopua, pidetäänhän me itsekin sellaista. Ja tässä vaiheessa karppauksen aloittamista sitä kaipaa virikkeitä ja ideoita. Tämän viikon jälkeen tosin vapaa-ajan ongelmia ei oletettavasti ole :)
Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille ahmateille. Hienoa, että teitä on piipahdellut täällä viikossa jo yli 500. Tämä aihe ilmeisesti pohdituttaa myös muita, antakaa toki kuulua itsestänne!
P.S. Paino putosi kilon viikossa, alusta 3.3 kg! Kahdella ekalla viikolla katosi lantiolta 10 senttiä!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)