Ruokapäiväkirja ja repsuja

Hohoo, kaksi viikkoa viime päivityksestä!

Edellinen viikko oli siis varsin hektinen ja sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Viime viikko olikin sitten sieltä ja syvältä. Minulla oli todella paljon pyörtymisiä (syynä krooninen perustautini: neurokardiogeeninen heijasteperäinen synkope). Olin siis koko viikon kotona, pääsemättä kouluun :( Stressi, huoli, kuukautiset yms. pahentavat näitä olojani. Eli aina kun pyörryn ja en pääse toimimaan normaalisti esim. suorittamaan koulutehtävistä tai koulupäivistä - se synnyttää minussa syyllisyyttä ja ahdistusta, se puolestaan pahentaa oloani ja lisää pyörtyilyjä. Varsinainen oravanpyörä siis! Mietin, että osaltaan koulustressi, aika ajoittainen parisuhdekriiseily ja tämä jatkuva syömisten tarkkailu lisäävät stressiäni  myös aika tavalla.

Tällaiset huimaus&pyörtymisolot ovat siis minulle todella vaikeita myös ruokailujen suhteen. Olen jo 16 vuotta yhdistänyt tämän huonon oloni ahmintaan, joten olen taistellut  suolaisen ja makean ahmimishimojen ja erityisesti sipsihimojen kanssa koko viikon. Puolisoni teki minulle mm. lanttusipsejä ja meetvurstisipsejä mikrossa - ne eivät kuitenkaan poistaneet todellista alkuperäishimoja. Noh, torstaina annoin sitten himoille periksi ja söin puolikkaan pussin sipsejä - HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA! Eli jotain edistymistä syylistymis-ahdistumis-ahmimiskierteeseeni. Ja se n.100 grammaa riitti, ei pahoja vatsaoireita mutta himot poissa, eikä muitakaan ahmimishimoja sille päivälle!! Salmiakin himooni olen puolestani syönyt muutamia Nellie Dellies-salmiakkinameja, ihan toimivia jos niitä ei ahmi pussikaupalla - vatsa ei nimittäin niitä suuressa määrin kestä.

Olen kuitenkin pääsääntöisesti siis karppailut ja se toimii hyvin edelleen. Pääsääntöisesti ahmimishimot ovat vähäisempiä ja oloni ruokailujen suhteen ylipäänsä tasaisempi. Toisinaan karppaus saa aikaan jopa ällötysreaktiota ruokaa kohtaan  ja se on uutta se! Kuulemma VHH-ruokailu ja mahdollinen ketoosi voi saada sellaista aikaan. Tosin enpä ole omalla kohdallani kovinkaan varma tuosta ketoosista, ottaen huomioon esim. sipsien sisältämän järkyn hiilihydraattimäärän. Ja ei se ketoosi olekaan karppauksen päämäärä, vaan yleisesti ottaen huonojen hiilihydraattien poisjättäminen. En edes laske hiilareita  tai kaloreita lainkaan, joidenkin viisampien mielestä ehkä pitäisi...

Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt jatkuvasti! Olen todennut sen hyväksi, sen avulla pääsen tarkastelemaan paremmin niitä syömiseen liittyviä tuntemuksia ja tunteita. Suosittelen tätä kaikille. Enkä tarkoita nyt sitä syömisen määrän ja kaloreiden kyttäämistä vaan enemmänkin syömistilanteiden ja fiilisten tarkastelua. Rehellisyyttä sekin itseltään vaatii ja on se välillä todella raskastakin, mutta myös palkitsevaa! Oivalluksia olen tehnyt jo tämän kuuden viikon aikana :) Suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä kaikille!!!!

Tässä kysymykset joiden avulla syömistäni tarkkailen:

* Päivämäärä ja kellonaika jolloin aloitit syömisen?
* Missä söit?
* Mitä ja minkä verran söit? (Määrät talousmittoina, esim. kpl, lasillinen, viipale, silmämääräisesti arvioiden desilitroina)
* Nälän aste (Esim. asteikolla 1-5 tai 1-10)
* Mitä mieltä olet ruoka-annoksesta (sopiva-liian vähän-liikaa)
*Havaintoja, esim. tunteita, ajatuksia syömiseen liittyen ennen ja jälkeen ruokailun

Anoreksia/buliamiaa kärisiville on vielä lisäkymykset
* Kuinka usein ja miten havainnoit vartalosi koko ja muotoa
* Missä tilanteessa tunnet itsesi lihavaksi
* Pakonomainen liikunta, oksentelu, nesteenpoisto- ja ulostuslääkkeen käyttö tms.

Painokin laskee, hassulla tavalla tosin. Edellisellä viikolla ei laskenut lainkaan ja tällä viikolla -1,3 kg! Eli edelleen laskusuunnassa...

Kuukausi sokeritonta elämää!

Nyt on sitten takana ensimmäinen kuukausi sokeritonta ja hiilarirajoitettua elämää. Ja vau, että tuntuu hyvältä! Myös alkon olemme jättäneet jo viideksi viikoksi. Mutkatonta ja ongelmatonta tämä ei ole ollut, ensimmäistä kolme viikkoa oli pahimmat addiktio-oireiden kanssa. Aivot yrittivät joka välissä jallittaa: "TAHTOO SOKERIA!" Käytännössä tämä on näkynyt esim. outoina mielitekoina, ärtymyksenä, ahdistuksena, suruna, väsyneenä olona, joilla hiilihydraattiriippuvainen elimistöni on yrittänyt saada minut palaamaan takaisin entiseen ruokailuun.

Kuulostaako kauhealta?! Ei se sitä ole ollut, mutta aina kun se vanha levy ("mmm...tekisi mieli jotain makeaa, sipsejä, leipää..slurpslurps"!) korvien välissä pyörimään on pitänyt ihan pysähtyä, että mitäköhän tämä oikein todella on? Jättimäisen suuri apu on ollut kyllä tällä ruokvaliomuutoksella eli hiilihydraattien rajoittamisella. Syön itseni kylläiseksi ravinnerikasta ruokaa 3-4 kertaa päivässä ja minulla on hyvä ruokailurytmi - kaikki nämä ovat edesauttaneet todella paljon taistelemaan riippuvuuttani vastaan! Jos joku miettii, että voisiko karppaus sopia itselle ja epäilee olevansa erityisen herkkä hiilihydraattien suhteen, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Mutta on hyvä muistaa, että kaksi viikkoa ei riitä, tarvitaan pidempi pätkä jotta todella näet millaista elämäsi todella voisi olla ilman jatkuvaa taistelua omia hiilarihimoja vastaan. Kokeile, et menetä mitään!

Päinvastoin, itse ainakin olen saanut paljon elämänhallinantunnetta takaisin. Myös mieleni kaaos on tasoittunut ja olen kyennyt tietoisesti hakemaan erilaisia toiminnallisia keinoja hallita tunteiden ja syömisen sekasotkua. Esim. olen tietoisesti pyrkinyt luomaan itselleni mahdollisuuksia rentoutua muuten kuin syömisen ja alkoholin avulla. Sokeripitoisen mässyn syöminenhän vapauttaa elimistöön betaendorfiinejä, jotka antavat välittömän hyvä olon tunteen ja rauhoittavat. Muunlaisia keinoja minulle on mm. liikunta (tanssi, kävely, oleilu luonnossa), itsensä hemmottelu (kuuma suihku, kasvohoito, jalkojen hoito), musiikin kuuntelu (fiiliksen mukaan), kirjan lukeminen (ei tenttikirjojen) ja teen juominen <3 Omalla toiminnalla on paljon merkitystä ja mielekkyyttä siihen voi hakea monin keinoin!

Kuukauden saldona on - 5kiloa! Olen tähän oikein tyytyväinen, kuluneen viikon tiputus oli jopa - 1.3 kg. Huomasi kyllä että kävelen osan koulumatkoistani ja se on suuri lisäys edelliseen viikkoon. Muutenkin huomaa että opiskeluelämä on taas alkanut, kalenteri täyttyy vinhaa vauhtia ;) Pitää muistaa pitää pää kylmänä ja ruokatermos kuumana - vien nimittäin itselleni eväät kun en koe saavani sopivaa muonaa tuosta opiskelijaravintolasta. Lievästi on hävettänyt syödä omia eväitä, mutta parempi sekin kuin istua loppuiltapäivä pöntöllä varpusparvia päästelemässä tai kärsiä hillittömistä hiilarihimoista.

Summa summarum, toisaalta tämä on sujunut kuin lasten leikki (ei ole suuria himotuskohtauksia tahi hillitöntä jatkuvaa nälkää) ja toisaalta tämä on ollut haastavaa (onko tämä oikeaa nälkää vai suun nälkää? miksi minun tekee mieli makeaa? onko tämä väsymystä, janoa vai todellista nälkää? miksi minulla on paha olo, mikä tämä tunne on? argh, kaikki nuo ruokamainokset ja houkutukset? miksi tästä meni maha sekaisin? äh, koen syyllisyyttä tästäkin!). Ajatustyötä syömisen suhteen olen siis tehnyt enemmän kuin koskaan, enkä tarkoita tällä kaloreiden tai hiilihydraattien vahtaamista. Ja tiedän että tämä tuottaa tulosta. Kuitenkin etenen vain hetken ja päivän kerrallaan, muusta minun ei tarvitse huolehtia!

Tsemppiä kaikille kävijöille. Toivottavasti tekin löydätte itsellenne sopivan tien.
Viikon kirjavinkkeinä:
Annika Dahlqvist - Karppaus
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522203696
Rhonda Byrne - Salaisuus
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951033782X