Paino ei ole mennyt suuntaan tai toiseen. Tai noh, turvottaa ja selityskin siihen löytyy. Kahtena edellisenä viikonloppuna on tullut nautittua alkoa... Se sitten visiiin hidastaa tätä touhua, muuten evästykset on ollut karppia. Ehkä annoskokoja pitäisi tarkailla, tahtonevet kai kivuta ylöspäin?! Rt:n kannustamana en ole enää pitänyt ruokapäiväkirjaakaan, himpun outoa se oli alkuun kun siihen oli tottunut. Opettelen nyt sitten sitä MUTU-syömistä, toivottavasti se ei ole painonjumituksen syynä...
Viime viikolla kävin jälleen sh:lla ja sain kokea taas ahaa-elämyksen. Ahmin myös opintoja, olen kohtuuton myös niiden suhteen! Tämä havainto tuli siitä kun kerroin kuinka paljon kärsin ja taistelen tasapainoista suorittavan opiskelija-minän kanssa. Ja kuinka se vaikuttaa jaksamiseen jne. Olisi kuin suomut olisivat tippuneet silmiltä, minähän olen "opiskelunarkomaani". Työnarkomaniaa oli perheessä (sitäkin), lieneekö sieltä perujaan tämänkin käyttäymismalli?! Hoitajani kehoiti minua miettimään mitä muuta ahmin? Jos ei perheessä olisi jo rittävästi alkoholisteja ja heidän antamia riittäviä varoittavia esimerkkejä, niin oletettavasti alkoholin väärinkäyttäjä minäkin olisin. Ja tupakoitsijakin olisin, ellei astmaatikon keuhkot olisi estäneet. Ja jos ei ole parisuhdetta, niin aikamoinen miestennielijä minusta olisi tullut... Hurjia ajatuksia!
Mutta tuo työ/opiskelunarkomania on kyllä nostettava hoidettavien asioiden listalle. Mistä lie sekin loppupeleissä kumpuaa? Tarpeesta olla tärkeä ja tulla kuulluksi sekä päteä?! Riippuvuus stressiin? Kaikki on yhteydessä kaikkeen... Noh, toivottavasti kohti tasapainoisempaa elämää ja elämähallintaa tässä ollaan menossa!
Mitä muuta te "ahmitte"? Seksiä? Työtä?
Moikka,
VastaaPoistaja tärkeitä juttuja taas täällä. :)
Mulla on ollut aina on edelleenkin kaikenlainen kohtuuttomuus ongelmana. Sitä ei "tavis" (tavis=tässä tapauksessa ihminen jolla ei riippuvuuksia, terve suhtautuminen asioihin) voi ymmärtääkään miten paljon voi pyöriä ajatuksen yhden asian ympärillä. Ja tosiaan ne teemat voi vaihdella.
Mulla on ollut viimeaikoina paljon työhaastatteluja esimerkiksi ja olen ollut stressaantunut niiden vuoksi. Sydän sanoo, että taistele, hae uusia paikkoja, soita sinne, kirjoita tänne. Saattaa helposti jäädä semmonen pakonomainen, hektinen vaihde päälle vaikka olen pohjimmiltani ihan rauhallinen ihminen.
Kun olen oikein ylikierroksilla, ei esim. työhausta tule tietenkään mitään, saatan olla puhelimessa hermostunut, en artikuloi selvästi, annan huonon kuvan itsestäni tahtomattani jne jne. Tänään olin esimerkiksi yhdessä vuokratyöfirmassa ja haastattelu kolmen (!) haastattelijan kera meni hyvin flunssastani huolimatta ja sovittiin koepäivä firmassa torstaille. Kun pääsin ulos, en kumminkaan osannut iloita tapahtunueesta, vaan alkoi taas kauhea myrsky päässä, nyt pitää tehdä sitä ja tätä, jääkaappi on tyjjä, pitää mennä postiin, pitää soittaa työkkäriin.... Piti oikein tietoisesti, tiukasti, sanoa itselleen; nyt kotiin apteekin kautta (mies ja minä molemmat kipeänä, syömään ja LEPÄÄMÄÄN. Ymmärsin sit itsekin että alkaa taas karkaamaan mopo käsistä :D Mutta onneksi sentään tunnistan ja tiedostan tän oman luonteeni nykyään. Mulla meni vuosia aivan kuin sumussa, olin kokoajan ihan finaalissa, enkä saannut kunnolla mitään tehtyä, loppuun asti varsinkaan.
Hyvä, kun tuli puheeksi tämä. Mahtavaa uutta viikkoa ja tsemppiä kaikinpuolin. :)
Joo, kaikenlainen pakonomaisuus on pahasta :/ Rauhoittuminen ja jonkinlainen tietoinen läsnäoloharjoitteiden tekeminen olisi kyllä kova sana...
VastaaPoistaKiitos taas tsempeistä E! Sitä samaa toivotan taas siullekin!