Jei, vihdoista viimein sain ekan kympin täyteen! Kyllä se antoikin odottaa itseään... Keskustelimme sairaanhoitajani kanssa miten aion palkita itseäni. En ollut edes tullut miettineeksi moista asiaa, vaikka aiemmissa laihdutuskuureissa oli tarkasti mietitty miten palkitsisin itseäni mistäkin kilomäärästä. Sh kehoitti minua panostamaan johonkin ulkoiseen, esim. kampaajakäyntiin, jalkahoitoon jne. Rahatilanteen ollessa se mikä on, en taida kampaajalle vielä hirvetä vaikka sinne kyllä jossain vaiheessa haluankin. Pidän sitä enemmänkin isompana palkintona. Päätin sitten että tilaan itselleni Ellokselta jotkin kauniit alusvaatteet, piristäisiköhän se tuota petikammarielämääkin ;) Ja tulevat oikeasti tarpeeseenkin, opiskelijan käytännöllistä ajattelua!
Sairaanhoitajani sai minut jälleen kerran ajattelemaan uusia näkökulmia omasta syömishäiriökäyttäytymisestäni. Hän pyysi minua miettimään missä kaikissa elämän osa-alueissa ruoka on mukana? Tajusin, että edes lepo ei saa olla lepoa vaan siihenkin yhdistyy syöminen, esim. käperryn kirjan ja pähkinäkipon kanssa lukemaan rauhassa. Noh, eväät on vaihtuneet karppiin, mutta käyttäytymismalli on sama. Pitäisi siis oppia rikkomaan ja kyseenalaistamaan kaikki ruokailuun liittyvät tavat. Kykenisinköhän sitä joskus syömään suurimman osan päivän aterioista ruokapöydän ääressä?! Siinä sitä olisi tavoitetta ja sitä kohti on jo menty, lounas ja osa illallisista onnistuu jo. Aamiainen ja iltapala näköjään ei...
Kaiken kaikkiaan viime viikko oli tasapainoinen, aamuyöheräämisistä huolimatta. Harjoittelu on henkisesti rankkaa ja jonkin verran koulutehtäviäkin on riesana, kuitenkin onnistuin myös luomaan levolle riittäviä mahdollisuuksia. Lainasin jopa kirjastosta rentoutumis-CD:tä ja olen kuunnellut niitä useampana iltana, ne ovat tehneet todella hyvää! Karppiruokavaliossa pitäytyminen on tehnyt myös hyvää, vaikka lounastauot ovat vähän kortilla hektisinä harjoittelupäivinä. Onneksi karpatessa sitä pärjää pitkätkin ruokatauot paremmin kuin esim. painonvartijoiden kituilulla tai edes normieväillä. Kyllä se peksu-muna-aamiainen pitää paremmin nälkää kuin puuro tai leipäaamiainen...
Oli muuten mielenkiintoista havaita etten ole ainoa, joka saa karppiruoasta helpotusta ahmimiseensa. Karppaus.info-sivuilla käytyyn keskusteluun linkki tässä. Ravitsemusterapeuttinikin pitäisi käydä lukemassa tuo, kun kuulemma ei hän karppausta juurikaan kenellekään suosittele, paitsi että minulla se näyttää toimivan, joten saan "luvan" jatkaa edelleen! Tämä mielipide kävi siis ilmi, kun on niin paljon ollut tuota keskustelua tuolla julkisuudessa...
Tämä on 30-vuotiaan opiskelijan tutkimusmatka minuuteen!
Kipupisteinä syömishäiriö (BED) ja massiivinen ylipaino -taistelutta en kuitenkaan antaudu!
Kipupisteinä syömishäiriö (BED) ja massiivinen ylipaino -taistelutta en kuitenkaan antaudu!
Apua etsitään terapiasta, itsensä kehittämisestä ja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta...
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Irti syömishäiriökäyttäytymisestä!
Tällä viikolla sairaanhoitajan kanssa keskustelu sai taas minut tajuamaan, kuinka vahvasti olen vielä kiinni syömishäiriössäni. Olen siis repsuillut urakalla, samoin kuin pyörtyilet eli e.g.stressaillut. Keskustelussa pyrimme miettimään näitä minun kehämäisiä toimintamalleja ja mietimme mistä kohtaa tätä käyttäytymistä pitäisi lähteä muuttamaan ja murtautumaan ulos näistä inhoista kehistä. Esimerkiksi syöminen on minulle stressinhallintakeino ja toisaalta se aiheuttaa minulle lisää mielipahaa ja stressiä. Syömisellä, ei siis pelkästään ruoalla, on niin suuri merkitys minulle; se poistaa pahaa oloa, lievittää ahdistusta, se luo turvaa, se tuottaa nautintoa ja mielihyvää, se tuo iloa ja sisältöä elämään. Ja samalla se tuo ahdistusta, pelkoa, stressiä, syyllisyyttä!!
On vaikeaa myöntää olevansa voimaton ja heikko tämä asian edessä. On vaikeaa luopua syömishäiriöstäni koska minua pelottaa! Minulle sanotaan, että saan sen mistä luovun. Minä en tiedä mistä luovun ja mitä saan tilalle - se pelottaa! Nämä ajatukset ja tunteet pitävät minua kiinni tässä paskassa. Minä haluan nousta tästä suosta, minä haluan ettei ruoka, syöminen ja paino määrittele sitä mitä minä olen. Minä en halua enää että suoritusteni määrän ja laadun, määräävän sitä olenko hyvä vai huono ihminen. Minä haluan olla vain onnellinen ja tasapainoinen!!!!!!!
Nih!
On vaikeaa myöntää olevansa voimaton ja heikko tämä asian edessä. On vaikeaa luopua syömishäiriöstäni koska minua pelottaa! Minulle sanotaan, että saan sen mistä luovun. Minä en tiedä mistä luovun ja mitä saan tilalle - se pelottaa! Nämä ajatukset ja tunteet pitävät minua kiinni tässä paskassa. Minä haluan nousta tästä suosta, minä haluan ettei ruoka, syöminen ja paino määrittele sitä mitä minä olen. Minä en halua enää että suoritusteni määrän ja laadun, määräävän sitä olenko hyvä vai huono ihminen. Minä haluan olla vain onnellinen ja tasapainoinen!!!!!!!
Nih!
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Paino jumi
Paino ei ole mennyt suuntaan tai toiseen. Tai noh, turvottaa ja selityskin siihen löytyy. Kahtena edellisenä viikonloppuna on tullut nautittua alkoa... Se sitten visiiin hidastaa tätä touhua, muuten evästykset on ollut karppia. Ehkä annoskokoja pitäisi tarkailla, tahtonevet kai kivuta ylöspäin?! Rt:n kannustamana en ole enää pitänyt ruokapäiväkirjaakaan, himpun outoa se oli alkuun kun siihen oli tottunut. Opettelen nyt sitten sitä MUTU-syömistä, toivottavasti se ei ole painonjumituksen syynä...
Viime viikolla kävin jälleen sh:lla ja sain kokea taas ahaa-elämyksen. Ahmin myös opintoja, olen kohtuuton myös niiden suhteen! Tämä havainto tuli siitä kun kerroin kuinka paljon kärsin ja taistelen tasapainoista suorittavan opiskelija-minän kanssa. Ja kuinka se vaikuttaa jaksamiseen jne. Olisi kuin suomut olisivat tippuneet silmiltä, minähän olen "opiskelunarkomaani". Työnarkomaniaa oli perheessä (sitäkin), lieneekö sieltä perujaan tämänkin käyttäymismalli?! Hoitajani kehoiti minua miettimään mitä muuta ahmin? Jos ei perheessä olisi jo rittävästi alkoholisteja ja heidän antamia riittäviä varoittavia esimerkkejä, niin oletettavasti alkoholin väärinkäyttäjä minäkin olisin. Ja tupakoitsijakin olisin, ellei astmaatikon keuhkot olisi estäneet. Ja jos ei ole parisuhdetta, niin aikamoinen miestennielijä minusta olisi tullut... Hurjia ajatuksia!
Mutta tuo työ/opiskelunarkomania on kyllä nostettava hoidettavien asioiden listalle. Mistä lie sekin loppupeleissä kumpuaa? Tarpeesta olla tärkeä ja tulla kuulluksi sekä päteä?! Riippuvuus stressiin? Kaikki on yhteydessä kaikkeen... Noh, toivottavasti kohti tasapainoisempaa elämää ja elämähallintaa tässä ollaan menossa!
Mitä muuta te "ahmitte"? Seksiä? Työtä?
Viime viikolla kävin jälleen sh:lla ja sain kokea taas ahaa-elämyksen. Ahmin myös opintoja, olen kohtuuton myös niiden suhteen! Tämä havainto tuli siitä kun kerroin kuinka paljon kärsin ja taistelen tasapainoista suorittavan opiskelija-minän kanssa. Ja kuinka se vaikuttaa jaksamiseen jne. Olisi kuin suomut olisivat tippuneet silmiltä, minähän olen "opiskelunarkomaani". Työnarkomaniaa oli perheessä (sitäkin), lieneekö sieltä perujaan tämänkin käyttäymismalli?! Hoitajani kehoiti minua miettimään mitä muuta ahmin? Jos ei perheessä olisi jo rittävästi alkoholisteja ja heidän antamia riittäviä varoittavia esimerkkejä, niin oletettavasti alkoholin väärinkäyttäjä minäkin olisin. Ja tupakoitsijakin olisin, ellei astmaatikon keuhkot olisi estäneet. Ja jos ei ole parisuhdetta, niin aikamoinen miestennielijä minusta olisi tullut... Hurjia ajatuksia!
Mutta tuo työ/opiskelunarkomania on kyllä nostettava hoidettavien asioiden listalle. Mistä lie sekin loppupeleissä kumpuaa? Tarpeesta olla tärkeä ja tulla kuulluksi sekä päteä?! Riippuvuus stressiin? Kaikki on yhteydessä kaikkeen... Noh, toivottavasti kohti tasapainoisempaa elämää ja elämähallintaa tässä ollaan menossa!
Mitä muuta te "ahmitte"? Seksiä? Työtä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)