Eka kymppi täyteen!

Jei, vihdoista viimein sain ekan kympin täyteen! Kyllä se antoikin odottaa itseään... Keskustelimme sairaanhoitajani kanssa miten aion palkita itseäni. En ollut edes tullut miettineeksi moista asiaa, vaikka aiemmissa laihdutuskuureissa oli tarkasti mietitty miten palkitsisin itseäni mistäkin kilomäärästä. Sh kehoitti minua panostamaan johonkin ulkoiseen, esim. kampaajakäyntiin, jalkahoitoon jne. Rahatilanteen ollessa se mikä on, en taida kampaajalle vielä hirvetä vaikka sinne kyllä jossain vaiheessa haluankin. Pidän sitä enemmänkin isompana palkintona. Päätin sitten että tilaan itselleni Ellokselta jotkin kauniit alusvaatteet, piristäisiköhän se tuota petikammarielämääkin ;) Ja tulevat oikeasti tarpeeseenkin, opiskelijan käytännöllistä ajattelua!

Sairaanhoitajani sai minut jälleen kerran ajattelemaan uusia näkökulmia omasta syömishäiriökäyttäytymisestäni. Hän pyysi minua miettimään missä kaikissa elämän osa-alueissa ruoka on mukana? Tajusin, että edes lepo ei saa olla lepoa vaan siihenkin yhdistyy syöminen, esim. käperryn kirjan ja pähkinäkipon kanssa lukemaan rauhassa. Noh, eväät on vaihtuneet karppiin, mutta käyttäytymismalli on sama. Pitäisi siis oppia rikkomaan ja kyseenalaistamaan kaikki ruokailuun liittyvät tavat. Kykenisinköhän sitä joskus syömään suurimman osan päivän aterioista ruokapöydän ääressä?! Siinä sitä olisi tavoitetta ja sitä kohti on jo menty, lounas ja osa illallisista onnistuu jo. Aamiainen ja iltapala näköjään ei...

Kaiken kaikkiaan viime viikko oli tasapainoinen, aamuyöheräämisistä huolimatta. Harjoittelu on henkisesti rankkaa ja jonkin verran koulutehtäviäkin on riesana, kuitenkin onnistuin myös luomaan levolle riittäviä mahdollisuuksia. Lainasin jopa kirjastosta rentoutumis-CD:tä ja olen kuunnellut niitä useampana iltana, ne ovat tehneet todella hyvää! Karppiruokavaliossa pitäytyminen on tehnyt myös hyvää, vaikka lounastauot ovat vähän kortilla hektisinä harjoittelupäivinä. Onneksi karpatessa sitä pärjää pitkätkin ruokatauot paremmin kuin esim. painonvartijoiden kituilulla tai edes normieväillä. Kyllä se peksu-muna-aamiainen pitää paremmin nälkää kuin puuro tai leipäaamiainen...

Oli muuten mielenkiintoista havaita etten ole ainoa, joka saa karppiruoasta helpotusta ahmimiseensa. Karppaus.info-sivuilla käytyyn keskusteluun linkki tässä. Ravitsemusterapeuttinikin pitäisi käydä lukemassa tuo, kun kuulemma ei hän karppausta juurikaan kenellekään suosittele, paitsi että minulla se näyttää toimivan, joten saan "luvan" jatkaa edelleen! Tämä mielipide kävi siis ilmi, kun on niin paljon ollut tuota keskustelua tuolla julkisuudessa...

Paino jumi

Paino ei ole mennyt suuntaan tai toiseen. Tai noh, turvottaa ja selityskin siihen löytyy. Kahtena edellisenä viikonloppuna on tullut nautittua alkoa... Se sitten visiiin hidastaa tätä touhua, muuten evästykset on ollut karppia. Ehkä annoskokoja pitäisi tarkailla, tahtonevet kai kivuta ylöspäin?! Rt:n kannustamana en ole enää pitänyt ruokapäiväkirjaakaan, himpun outoa se oli alkuun kun siihen oli tottunut. Opettelen nyt sitten sitä MUTU-syömistä, toivottavasti se ei ole painonjumituksen syynä...

Viime viikolla kävin jälleen sh:lla ja sain kokea taas ahaa-elämyksen. Ahmin myös opintoja, olen kohtuuton myös niiden suhteen! Tämä havainto tuli siitä kun kerroin kuinka paljon kärsin ja taistelen tasapainoista suorittavan opiskelija-minän kanssa.  Ja kuinka se vaikuttaa jaksamiseen jne. Olisi kuin suomut olisivat tippuneet silmiltä, minähän olen "opiskelunarkomaani". Työnarkomaniaa oli perheessä (sitäkin), lieneekö sieltä perujaan tämänkin käyttäymismalli?! Hoitajani kehoiti minua miettimään mitä muuta ahmin? Jos ei perheessä olisi jo rittävästi alkoholisteja ja heidän antamia riittäviä varoittavia esimerkkejä, niin oletettavasti alkoholin väärinkäyttäjä minäkin olisin. Ja tupakoitsijakin olisin, ellei astmaatikon keuhkot olisi estäneet. Ja jos ei ole parisuhdetta, niin aikamoinen miestennielijä minusta olisi tullut... Hurjia ajatuksia!

Mutta tuo työ/opiskelunarkomania on kyllä nostettava hoidettavien asioiden listalle. Mistä lie sekin loppupeleissä kumpuaa? Tarpeesta olla tärkeä ja tulla kuulluksi sekä päteä?! Riippuvuus stressiin? Kaikki on yhteydessä kaikkeen... Noh, toivottavasti kohti tasapainoisempaa elämää ja elämähallintaa tässä ollaan menossa!

Mitä muuta te "ahmitte"? Seksiä? Työtä?

Talking about sex!

Kävin viime viikolla sekä r-terapeutilla että sairaanhoitajan juttusille. Sain taas paljon ajateltavaa.

Ravitsemusterapautin kanssa keskustelimme mm. repsahtamisesta. Hänen mielestään ne kuuluvat olennaisena osana elämään, eivätkä kaada maailmaa. Totta! Tähän viikkon mennessä repsahdukset ovatkin olleet kohtuullisen jossakin rajoissa ja olen jo seuraavana päivän onnistunut palaamaan takaisin normiruokailuun. Noh, nyt sitten kaiken paineen alla olen ahminut viimeiset neljää päivää kaikkea erittäin epämääräistä ja erittäin epäkarppia ts. epäterveelistä (lue:sipsejä, pizzaa, suklaata, jäätelöä,donitseja,lihapiirakoita,alkomahoolia). Ja tätä tavaraa meni sitten reilusti alas. Ensimmäistä kertaa kävi mielessä ahmimisen jälkeinen oksentaminen kun mahani tuli niin kipeäksi. En kuitenkaan tehnyt mitään sellaista vaan korvat luimussa kärsin vatsakipuni, sekavan vatsani ja ihottumat. Tyhmästä ja riippuvaisesta päästä kärsii joskus koko kroppa. Mitä tästä opimme? Liiallisesti nautittuna hiilarit aiheuttavat humalan kaltaisen hiilaripöhnän, joka on hetkellisesti kiva, mutta huonontaa unen laatua ja tekee olon huonoksi. Ja nyt en puhunut edes morkkiksesta, vaikka sitäkin luonnollisesti oli. Onko siis järkevää toimia näin? EI - ja toivottavasti muistan sen myös seuraavalla kerralla kun p**kan syömisen himo käy ylivoimaiseksi.
Huokaus, tämä tästä ja eteenpäin mennään. Onneksi tänään on ensimmäinen päivä kun koen olevani taas kuivilla. Muutosvaihemalliin kuuluu repsahdukset ja se että niistä otetaan opiksi ja palataan takaisin muutokseen toiminnan tasolla. Eli back to basics baby :) Paino oli pudonnut - 200 grammaa edelliseltä viikolta, kiitos ripulivatsan :(

Sairaanhoitajan juttusilla olikin sitten todella mielenkiintoiset keskustelut.  Hän on siis oman koultuksensa ohella seksuualiterapeutti, mikä on aivan loistavaa. Minulla nimittäin on paljon tekemistä oman seksuaalisuuteni ja naiseuteni hyväksymisessä. Hänen mukaansa suun nautinto ja seksuaalinen nautinto ovat hyvin lähellä toisiaan. Tämä on niin totta, me olemme havainneet sen parisuhteessammekin. Meille seksuaalienergia on turhan usein kaanavoitunut syömiseen ja enemminkin vielä ahmimiseen. Parisuhteeni on aivan mielettömän ihana, mutta varsin vähä-intohimoinen. Kärsimme tästä molemmat ja myös siksi olemme kummatkin hakeutuneet avun piiriin. Sh:ni on luvannut käsitellä kanssamme, pääasiallisesti tietty minun kanssa tätä problematiikka, sillä hän näkee että näillä ongelmilla on paljon yhteyksiä.

Ja miten seksuaalisuus sitten voi liittyä lihavuuteen?? Itse sain nimittäin viime kesänä ahaa-elämyksen. Ymmärsin että olen lihottanut itseäni myös siksi että en olisi viehätävä miesten silmissä. Tämä voi kuulostaa täysin hullulta ja käsittämättömältä mutta näin se vain on. Läski ovat suojamuuri, jonka taakse on helppo kätkeytyä. Pitkään en ole halunut olla viehättävä ja seksikäs, jotta en joutuisi houkutusten eteen. Tässä taustalla on siis se että olin lukioikäisenä varsinainen vamppi ja viettelijätär, yhden yön suhteita oli harva se viikonloppu ja kuitenkin kaipasin kovasti vakituista &luotettavaa elinkumppania. Löysin avopuolisoni reilu kymmenen vuotta sitten ja siitä asti olemme olleet yksissä. En voisi koskaan pettää kumppaniani, mutta seksisuhteemme ei ole kovin sähäkkä, joten kaipaan seksiä aika ajoin hyvin paljon! Joten jos olen epäviehättävä muiden miesten silmissä minun ei tarvitse kohdata miesten lähestymisyrityksiä, eikä näin ollen tule houkutuksia pettää! Whoaa, what a twisted mind! Olen onnistunut tässä prosessissani niin hyvin, että oma libidonikin on nykyää todella alhainen ja sehän se onkin hyvä juttu parisuhteen intohimon kipinän ylläpitämisessä!

Haluan olla naisellinen ja seksikäs nainen, joka on sinut itsensä kanssa - olin sitten mitä kokoa tahansa! Haluan flirtailla puolihuolimattomasti, muttei vakavasti, vieraiden kanssa ja nauttia heidän huomiosta. Ennen kaikkea haluan intohimoista ja villiä seksiä puolisoni kanssa, sillä hän on minulle se oikea!

Sellaista tällä kertaa! Miten te muut, allekirjoittatteko että ruoasta saatava nautinto on lähellä seksiä? Käytettekö te läskejä suojamuurina? Vai oletteko löytäneet oman naisellisuutenne, jos - niin miten sen teit?

Pieniä edistymisiä!

Viime viikko hurahti ohitse todella vauhdilla. Tämä viikko on vielä lomaa ja ensi viikolla palaa arki tähän talouteen kun palaan koulun penkille. Koko edellisen viikon täytin ahkerasti ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutin kehoituksesta. Painopiste on siis nälän asteen tunnistamisella ja ruokailuun liittyvien tunteiden  tunnistamisella sekä myös kylläisyyssignaalin etsimesessä.

Tässä otteita päiväkirjastani:

lauantai
aamupala: minuttisämpylä+voita+kinkku+juustoa & teetä - ei nälkää, aamupala kuitenkin sopiva
välipala: kourallinen manteleita - lounas viivästyi, huonoa oloa ja huimausta
lounas: kebab-salaattia majoneesilla (kaikki itsetehtyä) -olisi pitänyt syödä aiemmin, sillä ehti tulla huono olo
iltaruoka: tatti-kanakastike + paistettua kesäkurpitsaa - ei ollut kovin kova nälkä
iltapala: cashewpähkinöitä -enemmänkin mieliteko ja tuli syyllinen olo syömisestä kun söin vain suun nälkään!

maanantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia + 2 munankokkeli + tomaattia&kurkku &teetä - sopiva, ei kovaa nälkää
lounas: 2 juustoleipästä kinkulla, juustolla ja voilla + tomaatti - hävetti syödä linja-autossa (matkalla Kuopioon) omia eväitä, ajattelin että joku katsoo ja paheksuu, ahmin eväät ennätysvauhdilla poskeeni, syömisen jälkeen tuli väsy ja makeanhimo
välipala: suolapähkinöitä ja juustoa ärrältä - hävetti jälleen syödä linja.autoasemalla ja linja-autossa omia hassuja eväitä, lievää ahdistusta ja paksua ällö oloa :(
iltaruoka: tomaattinen makkara-kaalipata ja juustoleipänen - ensin söin vain pataa, mutta tuntuu ettei se riittänyt ja otin leipäsen, mietin aiheuttaako leipäset ahmimisoloa vai liian vähäinen päiväinen reissun päällä syöminen??

perjantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia, munakokkelia ja tomaatti & teetä - ei kovaa nälkää, normiaamiainen maistuu hyvältä ja sillä jaksaa hyvin
lounas: lohta salsakastikkeella + salaatti & oliiviöljyä - mukava olo, helppoa oli koostaa ruoka lounasravintolasta kun käytiin ravitsemusterapeutin kanssa syömässä!
iltaruoka: kiinalaista kanaa ja kasviksia & kukkakaaliriisiä - oli tosi kova nälkä, mutta lopettaessa täysi ja hyvä sopiva olo
iltapala: suolapähkinöitä 1 dl - osaksi nälkää ja myös pientä suun nälkää

Sellaisia eväitä ja aatteita, parannusta ruokarytmissä ja nälän tunnistamisessa. Oikean nälän ja suun nälän tunnistamisessa on vielä haasteita. Samoiten syyllisyyden tunteista haluan eroon, samoin häpeästä! Eli kuten näette työstettävää riittää. Ravitsemusterapeuttini oli kyllä ihan kannustava, että hyvältä näyttää ja jatka samalla tavalla. R-terapeuttini on kyllä sitten ihana, hän on todella kannustava ja huumorintajuinen ihminen, mikä on tärkeää minulle! Lisäksi hän ei millään tavalla paheksu karppiruokailuani, on vaan hyvillään että esim. iltasyöminen on vähentynyt. Mielestäni on huomattava parannus jos syön 1-2 dl pähkinöitä tai juustoa&leikkelettä, ison kasan täytettyjä leipiä ja 1/2 sipsipussin sijaan :) Seuraavan viikon haasteeksi r-terapeutti antoi minun siirtää ruokailut edes osaksi keittiöön, kun nythän minä syön pääasiallisesti olohuoneessa! Isäntä on tätä jo aiemminkin ehdotellut, mutta vasta nyt olen valmis tälle muutokselle. Sovittiin sitten isännän kanssa että lounas ja päivällinen syödään oikein kunnolla ruokapöydän ääressä ja telkkari on pois päältä! Hyvältä se tuntuu  jo muutamien kertojen jälkeen...

Tulevan viikon haasteena on vähentää ruokaan liittyviä ajatuksia. Jo viime viikon olen onnistuneesti vältellyt television ruokaohjemia, joita ennen seurasin aina kuin vain jouti - ja niitähän riittää! Ruokablogien seuraamisesta en ole vielä osannut luopua, pidetäänhän me itsekin sellaista. Ja tässä vaiheessa karppauksen aloittamista sitä kaipaa virikkeitä ja ideoita. Tämän viikon jälkeen tosin vapaa-ajan ongelmia ei oletettavasti ole :)

Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille ahmateille. Hienoa, että teitä on piipahdellut täällä viikossa jo yli 500. Tämä aihe ilmeisesti pohdituttaa myös muita, antakaa toki kuulua itsestänne!

P.S. Paino putosi kilon viikossa, alusta 3.3 kg! Kahdella ekalla viikolla katosi lantiolta 10 senttiä!!!!