Tämä on 30-vuotiaan opiskelijan tutkimusmatka minuuteen!
Kipupisteinä syömishäiriö (BED) ja massiivinen ylipaino -taistelutta en kuitenkaan antaudu!
Apua etsitään terapiasta, itsensä kehittämisestä ja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta...

maanantai 22. elokuuta 2011

Pieniä edistymisiä!

Viime viikko hurahti ohitse todella vauhdilla. Tämä viikko on vielä lomaa ja ensi viikolla palaa arki tähän talouteen kun palaan koulun penkille. Koko edellisen viikon täytin ahkerasti ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutin kehoituksesta. Painopiste on siis nälän asteen tunnistamisella ja ruokailuun liittyvien tunteiden  tunnistamisella sekä myös kylläisyyssignaalin etsimesessä.

Tässä otteita päiväkirjastani:

lauantai
aamupala: minuttisämpylä+voita+kinkku+juustoa & teetä - ei nälkää, aamupala kuitenkin sopiva
välipala: kourallinen manteleita - lounas viivästyi, huonoa oloa ja huimausta
lounas: kebab-salaattia majoneesilla (kaikki itsetehtyä) -olisi pitänyt syödä aiemmin, sillä ehti tulla huono olo
iltaruoka: tatti-kanakastike + paistettua kesäkurpitsaa - ei ollut kovin kova nälkä
iltapala: cashewpähkinöitä -enemmänkin mieliteko ja tuli syyllinen olo syömisestä kun söin vain suun nälkään!

maanantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia + 2 munankokkeli + tomaattia&kurkku &teetä - sopiva, ei kovaa nälkää
lounas: 2 juustoleipästä kinkulla, juustolla ja voilla + tomaatti - hävetti syödä linja-autossa (matkalla Kuopioon) omia eväitä, ajattelin että joku katsoo ja paheksuu, ahmin eväät ennätysvauhdilla poskeeni, syömisen jälkeen tuli väsy ja makeanhimo
välipala: suolapähkinöitä ja juustoa ärrältä - hävetti jälleen syödä linja.autoasemalla ja linja-autossa omia hassuja eväitä, lievää ahdistusta ja paksua ällö oloa :(
iltaruoka: tomaattinen makkara-kaalipata ja juustoleipänen - ensin söin vain pataa, mutta tuntuu ettei se riittänyt ja otin leipäsen, mietin aiheuttaako leipäset ahmimisoloa vai liian vähäinen päiväinen reissun päällä syöminen??

perjantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia, munakokkelia ja tomaatti & teetä - ei kovaa nälkää, normiaamiainen maistuu hyvältä ja sillä jaksaa hyvin
lounas: lohta salsakastikkeella + salaatti & oliiviöljyä - mukava olo, helppoa oli koostaa ruoka lounasravintolasta kun käytiin ravitsemusterapeutin kanssa syömässä!
iltaruoka: kiinalaista kanaa ja kasviksia & kukkakaaliriisiä - oli tosi kova nälkä, mutta lopettaessa täysi ja hyvä sopiva olo
iltapala: suolapähkinöitä 1 dl - osaksi nälkää ja myös pientä suun nälkää

Sellaisia eväitä ja aatteita, parannusta ruokarytmissä ja nälän tunnistamisessa. Oikean nälän ja suun nälän tunnistamisessa on vielä haasteita. Samoiten syyllisyyden tunteista haluan eroon, samoin häpeästä! Eli kuten näette työstettävää riittää. Ravitsemusterapeuttini oli kyllä ihan kannustava, että hyvältä näyttää ja jatka samalla tavalla. R-terapeuttini on kyllä sitten ihana, hän on todella kannustava ja huumorintajuinen ihminen, mikä on tärkeää minulle! Lisäksi hän ei millään tavalla paheksu karppiruokailuani, on vaan hyvillään että esim. iltasyöminen on vähentynyt. Mielestäni on huomattava parannus jos syön 1-2 dl pähkinöitä tai juustoa&leikkelettä, ison kasan täytettyjä leipiä ja 1/2 sipsipussin sijaan :) Seuraavan viikon haasteeksi r-terapeutti antoi minun siirtää ruokailut edes osaksi keittiöön, kun nythän minä syön pääasiallisesti olohuoneessa! Isäntä on tätä jo aiemminkin ehdotellut, mutta vasta nyt olen valmis tälle muutokselle. Sovittiin sitten isännän kanssa että lounas ja päivällinen syödään oikein kunnolla ruokapöydän ääressä ja telkkari on pois päältä! Hyvältä se tuntuu  jo muutamien kertojen jälkeen...

Tulevan viikon haasteena on vähentää ruokaan liittyviä ajatuksia. Jo viime viikon olen onnistuneesti vältellyt television ruokaohjemia, joita ennen seurasin aina kuin vain jouti - ja niitähän riittää! Ruokablogien seuraamisesta en ole vielä osannut luopua, pidetäänhän me itsekin sellaista. Ja tässä vaiheessa karppauksen aloittamista sitä kaipaa virikkeitä ja ideoita. Tämän viikon jälkeen tosin vapaa-ajan ongelmia ei oletettavasti ole :)

Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille ahmateille. Hienoa, että teitä on piipahdellut täällä viikossa jo yli 500. Tämä aihe ilmeisesti pohdituttaa myös muita, antakaa toki kuulua itsestänne!

P.S. Paino putosi kilon viikossa, alusta 3.3 kg! Kahdella ekalla viikolla katosi lantiolta 10 senttiä!!!!

3 kommenttia:

  1. Moikka!

    Ilo lukea sun blogia. Kivasti, rehellisesti kirjotat kaiken ylös. Uskon että tästä on apua monelle, tai ainakin sellainen inspiraatio, että hei, mullakin on tommonen tilanne, vertaistukea saa siis täältä. ei ihme että kävijöitä piisaa. :)

    mainitsit muuten noista ruokaohjelmista yms. tuli mieleen että on loppujen lopuksi aika paljon asioita joihin voi ihan itse vaikuttaa. TV:ssä on se off- nappi, tai voi vaikka vaihtaa kanavaa. Mulla oli ennen ryhmäterapiaan menoa niin paha BEd, että en pystynyt katsomaan mitään mainoksia, blogeja tms saamatta ahmimiskohtausta. Siis saatoin istua sohvalla teekuppi kädessä, ilman mitään himoja ja kun vain näin jonkun 15 sekunnin mainosspotin, se oli jo menoa. Tai en pystynyt esim pelaamaan sitä facebookin Cafeworldia (ravintolapeliä) ilman, että tuli mieleen ylimääräisen ruoan syöminen. Mun tauti oli kyllä aivan kamala silloin joskus, ruoka vei mua ihan 6-0.

    Piti vielä sanoa että onnea pudotuksesta <3

    VastaaPoista
  2. Hei Elin@!

    Miten pitkään sinulla meni, että saatoit katsoa telkkaria ja vaikka ruokamainoksia ilman että se aiheutti siulle ahmimistarvetta?! Minua NIIIIN raivostuttaa kun nykyään ruokaa ja erityisesti roskaruokaa mainostetaan järkyn paljon. Ihmiselle luodaan jatkuvasti turhia tarpeita mainosmiehien ja markkinavoimien takia! Voisipa vain valita maailman ilman mainoksia, niin kylläpä ihmisten kulutusvimma ja syömishimotkin olisivat huomattavasti kohtuullisempia!! Silmät kiinni on vaikea kadulla kulkea... Onneksi telkkarissa kirvelee enää sipsimainokset ja nekin vain hetkisen kun ajattelen miten huonoa ne minulle tekee!

    Hyviä vointeja siulle E!

    VastaaPoista
  3. Moicca!

    En osaa sanoa oikeastaan tarkkaa hetkeä tai tilannetta jolloin mun mielenkiinto/pakkomielle mainoksia kohtaan katosi. Mun kehityshän tapahtui askelien teon myötä, taisi olla kolmannen askeleen kohdalla kun tajusin että ei saa enään samaa nautintoa ruoan katselusta, syömisen suunnittelusta ja haaveesta ahmia. Noita askelia tekee jokainen siis omaan tahtiin (niinkuin terapiaakin tehdään tmv) ja mä tein ne suht nopeasti, koska olin kiinnostunut muutoksesta. Mun kummi silloin myös kertoi että mitä "pahemmin" on rikki sisältä, sen parempi tehdä ne niin nopeasti kuin mahdollista. Siis ei niin että hosuu eikä tiedä mitä tekee, mutta niin ettei suotta viivyttele. :)

    VastaaPoista