No miksi se karppaa ja mitä se on?

Vähähiilihydraattinen ruokavaliokokeilu on tässä taloudessa aloitettu ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja sen jälkeen sitä on kokeiltu useaan otteeseen. Taisi kestää pari kuukautta pisimillään ja onnistuneesti palattiin vanhoihin tottumuksiin ja hiilareiden pariin... Mikä lie, munatko tökki vai taisipa perunalastujen kutsu olla liian houkutteleva ;) Kokeiluista jäi kuitenkin mieleen hyvä energinen olo ja parempi nälänhallinta, asia joka on ollut itsellä kadoksissa varsin kauan.

Minä palaan karppaamisen nyt siittä syystä, että olen todennut että hiilihydraattien rajoittaminen auttaa minua hallitsemaan näläntunnetta ja "ruokariippuvuuttani" Tiedän, että on monia virallisia tahoja, jotka eivät usko että ruoka (sokeri, perunalastut tms.) voi olla riippuvuutta aiheuttavaa, mutta itse olen sen niin kokenut ja vahvasti. Todellinen silmän avaaja oli  Sokeripommi-kirja ( kirjoittanut Jonston Bitten, Nordström Pia), se kuvastaa hyvin sokeri(hiilihydraatti)riippuvaisen elämää ja ongelmia. Hyvin itseni kirjan sivuilta tunnistin...

Vai mitä arvelet onko normaalia vetäistä joka päivä puoli pakettia leipää ja puoli pussia sipsejä - siis kaiken normaaliruoan lisäksi?? Syömishäiriöinen tosin syö mitä vaan ja milloin vaan, minulla himot kohdistuvat pääasiassa suolaisiin hiilairpommeihin (sipsit, pasta, peruna jne.) Hiilihydraattien syöminen toimii minulla rauhoittavan lääkken tavoin ja helpottaa välittömästi oloa. Olen huomannut, että proteiinipitoinen ja riittävän rasvainen ravintorikas ruoka ei tuo samaa vastetta, mutta pitää vastaavasti paremmin nälkää, ja siten se auttaa minua ahmimishetkien kanssa.

Olen siis työstänyt paljon tätä syömisen problematiikkaani ja olen todella vihdoin pääsemässä avun piiriin. Olen aloittanut käynnit ravitsemusterapeutilla, joka on erikoistunut sh:n. Ja lisäksi käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla, tavoitteena on päästä pidempikestoiseen psykoterapiaan. Opiskelijaterveydenhuolto pisti asiat hyvin rullamaan ja saattoi tuo esi-diabetes olla hyvä vauhdittaja. Ravitsemusterapeutilta ensimmäiseksi tehtäväksi sain ruokapäiväkirjan pitämisen, mutta ei perinteisessä mielessä. Tässä on tavoitteena paneutua enemmän ruokailun aiheuttamiin tuntemuksiin tapoihin kuin itse ruoan tarkkaan sisältöön. Samalla pyrkimyksenä on oppia tunnistamaan oikeaa nälkä- ja kylläisyyssignaalia. Vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle ei ravitsemusterapeutti lainkaan murissut, vaikka niin aluksi pelkäsin, vaan painotti että tärkeintä on syödä kuten parhaaksi tuntuu. Ja nyt tuntuu ihan hyvältä, kahden ensimmäisen viikon aikana ahmimistarvetta on tullut vain muutamia kertoja, entisen useita kertoja päivässä himon sijaan. Edistystä sanoisin :)

Jatkossa voisin laittaa ruokailuista esimerkkejä tännekin, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan!

Lisätietoa karppauksesta eli vhh- vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta saa esim. karppaus.info-sivustolta. Ja mediassa se on ollut kuuma "peruna" jo jokun aikaa, harva on siltä voinut välttyä jos laihdutusrintamalla käyskentelee.