Tämä on 30-vuotiaan opiskelijan tutkimusmatka minuuteen!
Kipupisteinä syömishäiriö (BED) ja massiivinen ylipaino -taistelutta en kuitenkaan antaudu!
Apua etsitään terapiasta, itsensä kehittämisestä ja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta...

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ruokapäiväkirja ja repsuja

Hohoo, kaksi viikkoa viime päivityksestä!

Edellinen viikko oli siis varsin hektinen ja sujui kaiken kaikkiaan hyvin. Viime viikko olikin sitten sieltä ja syvältä. Minulla oli todella paljon pyörtymisiä (syynä krooninen perustautini: neurokardiogeeninen heijasteperäinen synkope). Olin siis koko viikon kotona, pääsemättä kouluun :( Stressi, huoli, kuukautiset yms. pahentavat näitä olojani. Eli aina kun pyörryn ja en pääse toimimaan normaalisti esim. suorittamaan koulutehtävistä tai koulupäivistä - se synnyttää minussa syyllisyyttä ja ahdistusta, se puolestaan pahentaa oloani ja lisää pyörtyilyjä. Varsinainen oravanpyörä siis! Mietin, että osaltaan koulustressi, aika ajoittainen parisuhdekriiseily ja tämä jatkuva syömisten tarkkailu lisäävät stressiäni  myös aika tavalla.

Tällaiset huimaus&pyörtymisolot ovat siis minulle todella vaikeita myös ruokailujen suhteen. Olen jo 16 vuotta yhdistänyt tämän huonon oloni ahmintaan, joten olen taistellut  suolaisen ja makean ahmimishimojen ja erityisesti sipsihimojen kanssa koko viikon. Puolisoni teki minulle mm. lanttusipsejä ja meetvurstisipsejä mikrossa - ne eivät kuitenkaan poistaneet todellista alkuperäishimoja. Noh, torstaina annoin sitten himoille periksi ja söin puolikkaan pussin sipsejä - HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA! Eli jotain edistymistä syylistymis-ahdistumis-ahmimiskierteeseeni. Ja se n.100 grammaa riitti, ei pahoja vatsaoireita mutta himot poissa, eikä muitakaan ahmimishimoja sille päivälle!! Salmiakin himooni olen puolestani syönyt muutamia Nellie Dellies-salmiakkinameja, ihan toimivia jos niitä ei ahmi pussikaupalla - vatsa ei nimittäin niitä suuressa määrin kestä.

Olen kuitenkin pääsääntöisesti siis karppailut ja se toimii hyvin edelleen. Pääsääntöisesti ahmimishimot ovat vähäisempiä ja oloni ruokailujen suhteen ylipäänsä tasaisempi. Toisinaan karppaus saa aikaan jopa ällötysreaktiota ruokaa kohtaan  ja se on uutta se! Kuulemma VHH-ruokailu ja mahdollinen ketoosi voi saada sellaista aikaan. Tosin enpä ole omalla kohdallani kovinkaan varma tuosta ketoosista, ottaen huomioon esim. sipsien sisältämän järkyn hiilihydraattimäärän. Ja ei se ketoosi olekaan karppauksen päämäärä, vaan yleisesti ottaen huonojen hiilihydraattien poisjättäminen. En edes laske hiilareita  tai kaloreita lainkaan, joidenkin viisampien mielestä ehkä pitäisi...

Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt jatkuvasti! Olen todennut sen hyväksi, sen avulla pääsen tarkastelemaan paremmin niitä syömiseen liittyviä tuntemuksia ja tunteita. Suosittelen tätä kaikille. Enkä tarkoita nyt sitä syömisen määrän ja kaloreiden kyttäämistä vaan enemmänkin syömistilanteiden ja fiilisten tarkastelua. Rehellisyyttä sekin itseltään vaatii ja on se välillä todella raskastakin, mutta myös palkitsevaa! Oivalluksia olen tehnyt jo tämän kuuden viikon aikana :) Suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä kaikille!!!!

Tässä kysymykset joiden avulla syömistäni tarkkailen:

* Päivämäärä ja kellonaika jolloin aloitit syömisen?
* Missä söit?
* Mitä ja minkä verran söit? (Määrät talousmittoina, esim. kpl, lasillinen, viipale, silmämääräisesti arvioiden desilitroina)
* Nälän aste (Esim. asteikolla 1-5 tai 1-10)
* Mitä mieltä olet ruoka-annoksesta (sopiva-liian vähän-liikaa)
*Havaintoja, esim. tunteita, ajatuksia syömiseen liittyen ennen ja jälkeen ruokailun

Anoreksia/buliamiaa kärisiville on vielä lisäkymykset
* Kuinka usein ja miten havainnoit vartalosi koko ja muotoa
* Missä tilanteessa tunnet itsesi lihavaksi
* Pakonomainen liikunta, oksentelu, nesteenpoisto- ja ulostuslääkkeen käyttö tms.

Painokin laskee, hassulla tavalla tosin. Edellisellä viikolla ei laskenut lainkaan ja tällä viikolla -1,3 kg! Eli edelleen laskusuunnassa...

3 kommenttia:

  1. aika kökkö viikko sulla ollut! :O

    Tommonen perussairaus kyllä kuormittaa ihmistä varmaan. olen joskus miettinyt minkälaista se olisi elää tuon sairauden kanssa, kun voi menettää tajuntansa missä vaan, koska vaan. :/

    Mutta ihanaa kun olet pitänyt ruoka/syömispäikkyä ja nimenomaan vähän syvällisemmin eli kaikki noi fiilikset on mukana!

    Jatketaan harjoituksia. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos murunen taas tsempeistä!!

    VastaaPoista
  3. Mitä tänne kuuluu <3 ihanaa syksyistä viikonloppua! :)

    VastaaPoista