Lähes ikäni olen syömisen problematiikasta kärsinyt ja ylipainosta siinä sivussa. Viimeksi olen ollut lähellä normipainoa alle täysi-ikäisenä ja siitä on vierähtänyt jo jokunen tovi. Laihdutushistorian aloitin jo teini-iän angstivuosina ja siitä asti on kokeiltu kaikki painonvartijoista, nutraamisesta, karppaamisesta, kalorien laskennasta, pakonomaisesta liikunnasta lähtien. Mikään niistä ei toimi, mikäli ongelma ei olekaan itse ruoan kaloriessa ja niiden rajoittamisessa vaan ruokailuun liittyvissä tottumuksissa ja tavoissa. Eli hei, olen Lakka ja olen ruoka-addikiti, ruoka on lääkkeeni,stressinlievittäjä ja pakotieni todellisuudesta. Ahmin todellisen minuuteni ja kipuilevat tunteeni hiljaiseksi. "Lääkkeelläni" on vain todella tuhoisat sivuoireet; se muuttaa persoonaa, aiheuttaa sairaalloisen ylipainon ja sen lieveilmiöt kuten viitä-vaille diabetes diagnoosin.
Tämä blogin on siis tarkoitus kertoa selviytysmistarinani. Kertomus, siitä kuinka minä pääsin "kuiville" riippuuvuudestani ja selvisin syömishäiriöstäni. Kannustajia, vertaistukea ja apua otetaan ilomielin vastaan!
P.s. Minut voit tuntea entuudestaan Laurentzia pien-blogista, jonka onnistuin kadottamaan bittiavaruuteen. Lisäksi olen samaisella nimimerkillä seikkaillut useilla laihdutukseen liittyvillä foorumeilla
Heipparallaa,
VastaaPoistaja kiva kuulla sinusta. :) Sun kirjoitus oli kyllä pysäyttävä, mutta joka sana totta, itse "bediläisenä" voin allekirjoittaa -valitettavasti- ihan kaiken. Tämä tauti on tosi ikävä mutta onneksi on ulospääsy siitä myös. Mä koen, että aivan 100%:sti ei voi parantua koskaan. Mutta toipua voi erittäinkin hyvin ja mä uskon että mun oma elämä on esimerkki siitä, vuosien toipumisen jälkeen ylimääräinen ruoka ei anna enään tyydytystä ja lääkitystä samaan tapaan kuin niitä synkkinä vuosina. Huonoja aikoja on jokaisella, mutta ne kuuluu asiaan.
Samoin kuin sinulla on minullakin muhkea laihduttajan ura takana ja sitämyöten, inhottavaa sanoa mutta tietty myös jojoilu.
On ihan totta että tavanomainen laihdutus ei toimi mun ja muiden bediläisten tapauksessa, me tarvitaan erilaista toipumista, hyvinvointia ja elämän työstämistä.
Pääasia on se, että on itse halukas muuttumaan, sitten se muutos alkaakin rullaamaan jo tavallaan omalla painolla eteenpäin.
Hyvää ja antoisaa "matkaa", sulle tulee vielä ihania asioita vastaan. <3
ps- kiva värimaailman sun blogissasi. Mä pidän omaa "lätinäblogiani" osoitteessa aurinkoista-huomenta.blogspot.com
Hei E!
VastaaPoistaHienoa kuulla että olet toipunut hyvin? Mitkä asiat ovat auttaneet sinua prosessissasi? Muistelen, että OA taisi olla sinulle tärkeä asia? Ja miten karppaatko vielä?
Kävin kurkkaamassa siun blogia, tosi nimemerkkiä jättämättä mutta ihania biisejä siulla siellä oli :)
Tsemppistä siullekin Elin@
t. Lakka
Moi L :)
VastaaPoistaJoo mä olen omast amielestäniedistynyt myös ihan hyvin. Joskus kun miettii entistä elämäänsä, ei voi edes tunnistaa itseään. En tarkoita ulkonäköä, vaan kaikkea, kokonaisuutta. Mulle on rakas joo toi kaikenlainen 12 askeleen ryhmään liittyvä, sit mua auttaa musiikki, se piristää, itsetutkiskelu, kaikki mihin ei liity laihdutus, ruoka, syöminen yms. D: Siis kyllä pidän hyvästä ruoasta mutta se on nykyään vain suola elämäsäsni, ei se ainot tuki ja turva ja keskipiste.
Kiva kun kävit kylässä, joo mä noita biisejä laitan aina, se on mulle terapiaa :)