Takana haasteellinen viikko

Kulunut viikko oli varsin mielenkiintoinen. Anoppikokelas oli meillä ensimmäistä kertaa yökylässä ja se aiheutti minulle aikamoisen ahdistuskohtauksen. Avoppini on aivan todella ihana ihminen, mutta toisaalta myös erittäin negatiivinen ihminen. Lisäksi hän päästelee tavan takaa todellisia sammakoita suustaan ja karsastaa kaikkea erilaisuutta kuten lihavia ja vammaisia... Heidän naapuripariskunta on saanut esim.lisänimen PULLUKAT! Minulle hän ei koskaan sanoa mitään elopainostani, mutta tiedän että muille varmasti kauhistelee miniäänsä. Noh, nyt sitten kerroin hänellekin että minulla on syömishäiriö, ei tosin tainut mennä jakeluun kun ei ole varmaan tietoa moisesta.

Eipä silti, omalla äidillänikin on todella paljon sulattelemista kun kerroin hänelle tästä. Olen puhunut hänelle nyt jo melkein vuoden verran syömishäiriöstäni ja vasta nyt hän on alkanut myöntämään että sellainen voi todella olla mahdollista. Tiedä sitten miksi äitilleni on niin vaikeaa myöntää, että minulla on syömishäiriö?! Johtuuko se tiedon puuteesta (vrt. tietää vain bulimian ja anoreksian - jotka ei päde minun kohdallani) vai mistä?? Muut mielenterveysongelmat (esim. masennus) ovat hyvinkin olemassa kun niiden kanssa hän on itsekin sen kanssa paininut! Ja perheessämme kuitenkin alkoholi-, työ-, tupakka- ja läheisriippuvuus on kuitenkin täysin tosiasioita. Miksi sitten syömisriippuvuus olisi siitä yhtään poikkeava. Toiset tarttuu pulloon ja toiset röökiaskiin - minullekin se olisi voinut olla pullo tai röökit! Luulin, että ruoka olisi paheista pienin, mutta enpä tienyt kuinka tästä kärsisini ja tästä riippuvuudestani eroon nyt taistelen!

Joka tapauksessa avopin vierailu meni ihan hyvin, eikä se aiheuttanut kovin pahoja ahmimiskohtauksia. Pieniä ylilyöntejä kylläkin! Lisäksi maistoimme vähähiilihydraattista Karppinen-leipää. Valitettavasti vatsani päätti olla pitämättä siitä ja aiheutti aikamoisen mekkalan. Eli vahvistaa vain aikaisemmin epäilemääni viljat ovat minulle pahasta. Lapseni minulla on todettu ristiallergia viljoihin ja siitepölyihin - vuoden olinkin gluteenittomalla ruokavaliolla kunnes viljat palautettiin ruokavalioon. Olisi vain pitänyt pitää ne poissa... Kaksi ensimmäistä viikkoa karppiruokailulla rauhoitti vatsaani todella mukavasti ja tämä viikko onkin sitten ollut täysin perseestä - sananmukaisesti ;)

Toinen ahdistus-ahmimisfiiliskohtaus tuli eilen. Näin siskoani pitkästä aikaa ja puitiin hänen kanssaan parisuhteet ja lapsuuden traumat kaikkinensa sekä kaikki mahdollinen kolmessa tunnissa. Se sai sitten minulle aikaan järkyn ahdistus-ärtymysolon. Olisin niiin halunut vetäistä ultimate-kännit ja käydä ostamassa kaikki kaupan herkuhyllyt tyhjäksi! Kiemurteleva levoton olo piti minua aika pitkään iltaan otteesaan. Onneksi tavallinen karppisyöminen, keskustelu ja halailu puoliskon kanssa, ruokapäiväkirjan kirjoittaminen ja tietoinen itsensä rauhoittaminen ja psyykkaaminen auttoivat minut sen olon yli. Tosin syötiin myös ylihyvää karppipitsaa kukkakaalipohjalla eli jotain herkkua kuitenkin :)

Tämän viikkon onnistumisia ovat olleet:
- kaksi selätettyä pahis-ahmimistarvetta
- onnistunut avopin vierailu
- 3 onnistunutta ruokailua ravintolassa (hyvin löytää karppiapetta)
- neljä viikkoa ilman alkoholia ja sipseittä!!!
- 400 gramman painonpudotus, hiilari- ja helleturvotuksista huolimatta!

Mitä onnistumisen kokemuksia teillä on ollut viime aikoina?? Hyvää alkavaa viikkoa, tämä nainen palaa takaisin koulunpenkille!

Pieniä edistymisiä!

Viime viikko hurahti ohitse todella vauhdilla. Tämä viikko on vielä lomaa ja ensi viikolla palaa arki tähän talouteen kun palaan koulun penkille. Koko edellisen viikon täytin ahkerasti ruokapäiväkirjaa ravitsemusterapeutin kehoituksesta. Painopiste on siis nälän asteen tunnistamisella ja ruokailuun liittyvien tunteiden  tunnistamisella sekä myös kylläisyyssignaalin etsimesessä.

Tässä otteita päiväkirjastani:

lauantai
aamupala: minuttisämpylä+voita+kinkku+juustoa & teetä - ei nälkää, aamupala kuitenkin sopiva
välipala: kourallinen manteleita - lounas viivästyi, huonoa oloa ja huimausta
lounas: kebab-salaattia majoneesilla (kaikki itsetehtyä) -olisi pitänyt syödä aiemmin, sillä ehti tulla huono olo
iltaruoka: tatti-kanakastike + paistettua kesäkurpitsaa - ei ollut kovin kova nälkä
iltapala: cashewpähkinöitä -enemmänkin mieliteko ja tuli syyllinen olo syömisestä kun söin vain suun nälkään!

maanantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia + 2 munankokkeli + tomaattia&kurkku &teetä - sopiva, ei kovaa nälkää
lounas: 2 juustoleipästä kinkulla, juustolla ja voilla + tomaatti - hävetti syödä linja-autossa (matkalla Kuopioon) omia eväitä, ajattelin että joku katsoo ja paheksuu, ahmin eväät ennätysvauhdilla poskeeni, syömisen jälkeen tuli väsy ja makeanhimo
välipala: suolapähkinöitä ja juustoa ärrältä - hävetti jälleen syödä linja.autoasemalla ja linja-autossa omia hassuja eväitä, lievää ahdistusta ja paksua ällö oloa :(
iltaruoka: tomaattinen makkara-kaalipata ja juustoleipänen - ensin söin vain pataa, mutta tuntuu ettei se riittänyt ja otin leipäsen, mietin aiheuttaako leipäset ahmimisoloa vai liian vähäinen päiväinen reissun päällä syöminen??

perjantai
aamupala: 3 viipaletta pekonia, munakokkelia ja tomaatti & teetä - ei kovaa nälkää, normiaamiainen maistuu hyvältä ja sillä jaksaa hyvin
lounas: lohta salsakastikkeella + salaatti & oliiviöljyä - mukava olo, helppoa oli koostaa ruoka lounasravintolasta kun käytiin ravitsemusterapeutin kanssa syömässä!
iltaruoka: kiinalaista kanaa ja kasviksia & kukkakaaliriisiä - oli tosi kova nälkä, mutta lopettaessa täysi ja hyvä sopiva olo
iltapala: suolapähkinöitä 1 dl - osaksi nälkää ja myös pientä suun nälkää

Sellaisia eväitä ja aatteita, parannusta ruokarytmissä ja nälän tunnistamisessa. Oikean nälän ja suun nälän tunnistamisessa on vielä haasteita. Samoiten syyllisyyden tunteista haluan eroon, samoin häpeästä! Eli kuten näette työstettävää riittää. Ravitsemusterapeuttini oli kyllä ihan kannustava, että hyvältä näyttää ja jatka samalla tavalla. R-terapeuttini on kyllä sitten ihana, hän on todella kannustava ja huumorintajuinen ihminen, mikä on tärkeää minulle! Lisäksi hän ei millään tavalla paheksu karppiruokailuani, on vaan hyvillään että esim. iltasyöminen on vähentynyt. Mielestäni on huomattava parannus jos syön 1-2 dl pähkinöitä tai juustoa&leikkelettä, ison kasan täytettyjä leipiä ja 1/2 sipsipussin sijaan :) Seuraavan viikon haasteeksi r-terapeutti antoi minun siirtää ruokailut edes osaksi keittiöön, kun nythän minä syön pääasiallisesti olohuoneessa! Isäntä on tätä jo aiemminkin ehdotellut, mutta vasta nyt olen valmis tälle muutokselle. Sovittiin sitten isännän kanssa että lounas ja päivällinen syödään oikein kunnolla ruokapöydän ääressä ja telkkari on pois päältä! Hyvältä se tuntuu  jo muutamien kertojen jälkeen...

Tulevan viikon haasteena on vähentää ruokaan liittyviä ajatuksia. Jo viime viikon olen onnistuneesti vältellyt television ruokaohjemia, joita ennen seurasin aina kuin vain jouti - ja niitähän riittää! Ruokablogien seuraamisesta en ole vielä osannut luopua, pidetäänhän me itsekin sellaista. Ja tässä vaiheessa karppauksen aloittamista sitä kaipaa virikkeitä ja ideoita. Tämän viikon jälkeen tosin vapaa-ajan ongelmia ei oletettavasti ole :)

Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille ahmateille. Hienoa, että teitä on piipahdellut täällä viikossa jo yli 500. Tämä aihe ilmeisesti pohdituttaa myös muita, antakaa toki kuulua itsestänne!

P.S. Paino putosi kilon viikossa, alusta 3.3 kg! Kahdella ekalla viikolla katosi lantiolta 10 senttiä!!!!

No miksi se karppaa ja mitä se on?

Vähähiilihydraattinen ruokavaliokokeilu on tässä taloudessa aloitettu ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja sen jälkeen sitä on kokeiltu useaan otteeseen. Taisi kestää pari kuukautta pisimillään ja onnistuneesti palattiin vanhoihin tottumuksiin ja hiilareiden pariin... Mikä lie, munatko tökki vai taisipa perunalastujen kutsu olla liian houkutteleva ;) Kokeiluista jäi kuitenkin mieleen hyvä energinen olo ja parempi nälänhallinta, asia joka on ollut itsellä kadoksissa varsin kauan.

Minä palaan karppaamisen nyt siittä syystä, että olen todennut että hiilihydraattien rajoittaminen auttaa minua hallitsemaan näläntunnetta ja "ruokariippuvuuttani" Tiedän, että on monia virallisia tahoja, jotka eivät usko että ruoka (sokeri, perunalastut tms.) voi olla riippuvuutta aiheuttavaa, mutta itse olen sen niin kokenut ja vahvasti. Todellinen silmän avaaja oli  Sokeripommi-kirja ( kirjoittanut Jonston Bitten, Nordström Pia), se kuvastaa hyvin sokeri(hiilihydraatti)riippuvaisen elämää ja ongelmia. Hyvin itseni kirjan sivuilta tunnistin...

Vai mitä arvelet onko normaalia vetäistä joka päivä puoli pakettia leipää ja puoli pussia sipsejä - siis kaiken normaaliruoan lisäksi?? Syömishäiriöinen tosin syö mitä vaan ja milloin vaan, minulla himot kohdistuvat pääasiassa suolaisiin hiilairpommeihin (sipsit, pasta, peruna jne.) Hiilihydraattien syöminen toimii minulla rauhoittavan lääkken tavoin ja helpottaa välittömästi oloa. Olen huomannut, että proteiinipitoinen ja riittävän rasvainen ravintorikas ruoka ei tuo samaa vastetta, mutta pitää vastaavasti paremmin nälkää, ja siten se auttaa minua ahmimishetkien kanssa.

Olen siis työstänyt paljon tätä syömisen problematiikkaani ja olen todella vihdoin pääsemässä avun piiriin. Olen aloittanut käynnit ravitsemusterapeutilla, joka on erikoistunut sh:n. Ja lisäksi käyn psykiatrisella sairaanhoitajalla, tavoitteena on päästä pidempikestoiseen psykoterapiaan. Opiskelijaterveydenhuolto pisti asiat hyvin rullamaan ja saattoi tuo esi-diabetes olla hyvä vauhdittaja. Ravitsemusterapeutilta ensimmäiseksi tehtäväksi sain ruokapäiväkirjan pitämisen, mutta ei perinteisessä mielessä. Tässä on tavoitteena paneutua enemmän ruokailun aiheuttamiin tuntemuksiin tapoihin kuin itse ruoan tarkkaan sisältöön. Samalla pyrkimyksenä on oppia tunnistamaan oikeaa nälkä- ja kylläisyyssignaalia. Vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle ei ravitsemusterapeutti lainkaan murissut, vaikka niin aluksi pelkäsin, vaan painotti että tärkeintä on syödä kuten parhaaksi tuntuu. Ja nyt tuntuu ihan hyvältä, kahden ensimmäisen viikon aikana ahmimistarvetta on tullut vain muutamia kertoja, entisen useita kertoja päivässä himon sijaan. Edistystä sanoisin :)

Jatkossa voisin laittaa ruokailuista esimerkkejä tännekin, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan!

Lisätietoa karppauksesta eli vhh- vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta saa esim. karppaus.info-sivustolta. Ja mediassa se on ollut kuuma "peruna" jo jokun aikaa, harva on siltä voinut välttyä jos laihdutusrintamalla käyskentelee.

Kohtauksittainen ahmintahäiriö on yleinen syömishäiriö

"Kohtauksittaisesta ahmintahäiriöstä kärsii noin 2-3% väestöstä. Yleisyydestä huolimatta se tunnetaan vielä huonosti"  Suomen Lääkärilehti 20/2011

Eli minä en siis ole yksin. Kuinka moni meistä sitten saa hoitoa, sillä jokainen kliinistä työtä tekevä lääkäri kohtaa säännöllisesti työssään ahmintahäiriön kriteerit täyttäviä asiakkaita. Arvioilta joka neljäs ylipainoisuuden vuoksi läkäriin hakeutuva potilas kärsii kohtaukisttaisesta ahmintahäiriöstä.

Flashback menneisyydestä vuodelta 2006:

Minä: Olisiko minun mahdollisuutta saada jotain apua tähän ylipainooni?
Lääkäri: Niin onhan teillä varsin korkea BMI!
Minä: On on ja apua tarvitsisin, erityisesti tuonne pääkopan puolelle...
Lääkäri: Meillä on kyllä ollut näitä painonhallintaryhmiä, mutta niitä ei ala vasta uudestaan kuin syksyllä?
Minä: Syksyllä vasta? Olisko mahdollista päästä vaikka ravitsemusterapeutille ennen sitä?
Lääkäri: Juu, nämä ryhmät on ravitsemusterapeutin vetämiä. Olethan sinä onnistunut jo hyvin pudottamaan itsekin painoa... Voin laittaa sinulle lähetteen ravitsemusterapeutille mutta sekin aika menee varmaan syksylle...
Minä: Joo, laita vaan...

Olin siis onnistunut pudottamaan painoani painonvartijoita mukaellen 20 kiloa ja pelkäsin että ne tulevat takaisin jos en onnistunut saamaan tunnesyömistäni hallintaan. Paljonpa silloin tiesin :(  Painoa sain pudotettua jopa kolmekymmentä kiloa, mutta kaikki ne tuli takaisin kavereiden kanssa. Jos olisin tiennyt, että jo vuonna 2003 keskivaikean masennuksen yhteydessä minulle oli kirjattu syömishäiriö diagnoosi.Tosin itse sain tietää sen vasta vuonna 2008. Kyllähän se psykologini silloin kovasti kyseli minulta syömistavoistani, mutta enhän minä silloin tajunnut että mistä oli kyse - kielsin vain että ei tässä suurta ongelmaa ole...

Nyt on vuosi 2011 ja vasta nyt olen pääsemässä oikeasti avun piiriin! Olen onnekas olen vihdoin osannut pyytää apua ja tajunnut tarvitsevani sitä. Mietin vain kuinka moni jää saamatta apua?? Ehkäpä sinäkin?

Kohtauksittaisen ahmintahäiriön (binge eating disorder, BED) tutkimuskriteerit (DSM-IV)
1. Ahmintakohtauksia on vähintään kaksi kertaa viikossa kuuden kuukauden ajan.
2.Muiden syömishäiriöiden kriteerit eivät täyty.
3.Ahmintakohtaukset ovat toistuvia ja niitä luonnehtivat suuret lyhyessä ajassa nautitut ruokamäärät ja hallinnan menetyksen tunne syömisen aikana.
4.Ahmintaoire aiheuttaa ahdistuneisuutta.
5.Edellisten lisäksi vähintään kolmen kohdan seuraavista tulee täyttyä:
  - ei koettua nälkää
  -syöminen tapahtuu normaalia nopeammin
  -syöminen ei noudata normaalia ateriarytmiä
  -syöminen tapahtuu muilta piilossa
  -syöminen jatkuu pahoinvointiin asti
  -jälkeenpäin koetaan itsehalveksunnan, masennuksen ja syyllisyyden tunteita

Onko teitä muitakin?

Kuka on Lakka ja miksi hän on täällä??

Lakka on nimeni ja syöminen elintapana. Minä en elä syödäkseni vaan syön elääkseni - tai ainakin niin on ollut viimeiset 15 vuotta. Syömishäiriön olen kamppaillut jo samanmoisen matkan - tiedostaen jo vuodesta 2008. Kuitenkin olen  ongelmani tiedostanut ja tunnustanut vasta viimeisen vuoden aikana. Eikä ihme painoindeksi on jo reippaat 57 :( 

Lähes ikäni olen syömisen problematiikasta kärsinyt ja ylipainosta siinä sivussa. Viimeksi olen ollut lähellä normipainoa alle täysi-ikäisenä ja siitä on vierähtänyt  jo jokunen tovi. Laihdutushistorian aloitin jo teini-iän angstivuosina ja siitä asti on kokeiltu kaikki painonvartijoista, nutraamisesta, karppaamisesta, kalorien laskennasta, pakonomaisesta liikunnasta lähtien. Mikään niistä ei toimi, mikäli ongelma ei olekaan itse ruoan kaloriessa ja niiden rajoittamisessa vaan ruokailuun liittyvissä tottumuksissa ja tavoissa. Eli hei, olen Lakka ja olen ruoka-addikiti, ruoka on lääkkeeni,stressinlievittäjä ja pakotieni todellisuudesta. Ahmin todellisen minuuteni ja kipuilevat tunteeni hiljaiseksi. "Lääkkeelläni" on vain todella tuhoisat sivuoireet; se muuttaa persoonaa, aiheuttaa sairaalloisen ylipainon ja sen lieveilmiöt kuten viitä-vaille diabetes diagnoosin. 

Tämä blogin on siis tarkoitus kertoa selviytysmistarinani. Kertomus, siitä kuinka minä pääsin "kuiville" riippuuvuudestani ja selvisin syömishäiriöstäni. Kannustajia, vertaistukea ja apua otetaan ilomielin vastaan!

P.s. Minut voit tuntea entuudestaan Laurentzia pien-blogista, jonka onnistuin kadottamaan bittiavaruuteen. Lisäksi olen samaisella nimimerkillä seikkaillut useilla laihdutukseen liittyvillä foorumeilla